Muuttuvat arvot

Koko elämäni olen saanut tuudittautua siihen tunteeseen, että suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisarvo on aivan keskeinen arvo. Keskustelua on ollut helppo käydä hyvinkin erimielisen kanssa, kun rajan on voinut vetää aina siihen, että ihmiselää tulee kunnioittaa.

Istuin koulussa oppitunnilla, jossa puhuttiin vammaisten oikeuksista ja siinä yhteydessä opettaja mainitsi, että jokaisen ihmisen elämä on yhtä tärkeä. Vielä hetki sitten olisin naurahtanut, että sehän on itsestäänselvyys. Enää en naurahtanut vaan jäin pohtimaan sitä kuinka muuttuvia ovat yhteiskuntamme arvot.

Vielä puoli vuosi sataa sitten juutalaiset ja muut ei-arjalaiset laitettiin keskitysleireille ja heitä tapettiin systemaattisesti. Heitä myös käytettiin erilaisissa ihmiskokeissa ja heitä oli lupa kohdella kaikin puolin epäinhimillisellä tavalla vain uskontonsa ja syntyperänsä perusteella. Tämänkaltaisen katastrofin syntyminen oli mahdollista, koska liian moni uskoi, ettei ihmisarvo kuulunut kaikille. Liian moni myös vaikeini. Yksittäiset ihmiset eivät keskitysleirien kaameuksia olisi saanut aikaan, vaan siihen tarvittiin yhteiskunnan laajempi tuki.

Toisen maailmansodan jälkeen huomattavasti laajempi joukko järkyttyi näistä kauheuksista niin, että perustettiin YK:n kansainväliset sopimukset pakolaisten vastaanottamisesta, jotta tällaisilta massateloituksilta ja muulta raadollisuudelta voitaisiin jatkossa välttyä.

Aikaa on ilmeisesti kulunut sen verran, että tämän päivän päättävä sukupolvi ei tule aina ajatelleeksi niitä arvoja, joihin toisen maailman sodan jälkeen sitouduimme ja miksi. Kun lähetämme jopa lapsia hengenvaarallisiin oloihin milloin milläkin verukkeella, emme ole yhtään sen parempia, kuin tuon ajan kansallissosialistit. Eivät hekään ottaneet vastuuta yksittäisten ihmisten kohtaloista, vaan vetosivat yleiseen hyvään. Vetoamme jatkuvasti siihen, että Suomi ei saa olla liian houkutteleva maa turvapaikanhakijoille. Osa kansalaisista lietsoo pelkoa islaminuskoa kohtaan enemmän tai vähemmän kaukaa haetuilla esimerkeillä ja sen verukkeella vaatii ihmisoikeuksien vähentämistä pelkän uskonnon tai syntyperän perusteella.

Nyt heillä on siihen Amerikan presidentin tuki.

Eikä kyse ole pelkästään pakolaisista. Kyse on vammaisista, lapsista, vanhuksista, sinusta ja minusta. Inhimillisyys ja ihmisarvot vaikuttavat kaikkeen toimintaamme. Se vaikuttaa siihen, miten kohtelemme vammaisia tai vanhuksia. Se vaikuttaa siihen miten kasvatamme lapsiamme ja miten kohtaamme toinen toisemme.

Meidän, jotka vielä pidämme ihmisoikeuksia tärkeinä, tulee suhtautua meneillään oleviin ihmisarvon loukkauksiin äärimmäisellä vakavuudella. Olemme nähneet miten Amerikassa on romeutettu länsimaisia hyvinvointiarvoja radikaalisti muutamassa päivässä, vieläpä kansan vähemmistön tukemana. Näemme oikeistopopulismin suosion kasvun Euroopassa ja Suomessa. Näemme sosiaalisen median vihapuheen täyteiset keskustelut. Näemme ja kuulemme uutisista rasistisesta väkivallasta.

Meille tärkeiden arvojen eteen on tehtävä työtä niin jokaisen arjessa, työyhteisössä kuin rakenteellisellakin tasolla. Trumpin itsevaltiaan otteet eivät ole vieraita Suomessakaan. Kampoihin on laitettava, jotta saamme jatkossakin elää sellaisessa Suomessa, jossa ihmisarvo on yksi keskeisimmistä arvoista. Jotta saamme olla ylpeitä isänmaastamme.