Yhdenkin vanhuksen huono loppuelämä on liikaa

(Julkaistu Pohjalaisessa 18.8.2016)

Vanhusten huollosta puhutaan paljon. Huono hoito on ollut pitkään keskustelun aiheena ja hoitajia syytellään. Yhdenkin vanhuksen huono loppuelämä on liikaa, eikä yhdenkään ihmisen viimeisiä elinvuosia saa varastaa kiireen tai rahapulan vuoksi.

Olen työn ja opiskelun kautta nähnyt hyvin monta hoitajaa työssään. Itsekin olen tänä kesänä ollut töissä vanhusten palvelutalossa. Suurin osa tapaamistani hoitajista tekee työnsä niin hyvin kuin se on mahdollista, ja lähes jokainen välittää vanhuksista aidosti. Silti jokainen alalla työskennellyt tietää, että kiire ja säästöt vaikuttavat työn laatuun. Hyväkin hoitaja joutuu joskus kiireen vuoksi tinkimään työnsä laadusta.

Vanhusten kanssa työskentelyssä kaikkein tärkeintä on se, että heille voi antaa aikaa. Iltapesua ei voi tehdä minuuttiaikataululla, vaan on annettava asiakkaan itse tehdä kaikki se, mihin hän pystyy, ja auttaa lopuissa toimissa. Vaikka toimintakyky olisikin niin alhainen, että suurin osa asioista tehdään puolesta, on ihminen silti siinä, elävänä ja hengittävänä. Toimia ei vain toteuteta liukuhihnalla vaan yhdessä asiakkaan kanssa, asiakasta kunnioittaen. Jatka lukemista ”Yhdenkin vanhuksen huono loppuelämä on liikaa”

Alla med i beslutfattandet

Publicerad i Vasabladet 28.3.2017

Kommuninvånarna med i beslutfattandet Jag har spenderat mycket tid på olika forum till att få reda på hurudant Vasa människorna vill ha.

Från diskussionerna på internet får man ofta läsa om besvikelsen över att inget görs. Invånarna är frustrerade över att beslutsfattarna inte lyssnar på kommuninvånarna.

Jag tycker saker görs hela tiden, både goda och usla saker. Problemet är att långa processer inte egentligen syns utåt.

När en invånare eller en beslutsfattare förevisar en ide om något och dom andra samtycker, syns resultatet inte nästa dag. Iden måste bearbetas genomförbar, gå igenom olika skeden inom det demokratiska beslutsfattandet och Vasa stads krångel-labyrint, till slut kommer den till aktörer för att förverkligas. Denna helhet kan ta en väldigt lång tid.

Överlag ändras inte samhällets förslag som såna, dem formas till en helhet. Flera ändringar händer bit för bit, inte med en knyck.

Som invånare i kommunen borde vi känna igen dem små förbättrande stegen, det ger oss tapperhet att fortsätta utvecklas. Små steg är egentligen det enda sättet att nå en större ändring.

Beslutsfattarnas ansvar är att behålla kontakten till invånarna och berätta också om dem minsta ärenden. Man kan t.ex. kommunicera via sociala medier, berätta vad som diskuterats på möten, inte endast om gjorda beslut. Vi bör utveckla nya former av invånardeltagande till beslutsfattandet.

Stadens delaktighetprogram är en bra början, men vi måste tänka ännu större. I facebook-gruppen ”Puhetta Vaasasta” kom det fram en ide om digitaliserade fullmäktigemöten, som invånarna kunde delta i, samt ett slags mötes-chat, som skulle hjälpa invånarna att delta i möten. Innovationer som dessa löns att utveckla.

Dem flesta kommuninvånare kommer inte att delta i kommunalvalet, men vill ändå influera i stadens ärenden. Detta tycker jag är en väsentlig sak i demokratin. Det bör finnas flera metoder att påverka. Är våra nästa fullmäktige genuint redo att tjäna kommuninvånarna? Jag är det.

Aino Akinyemi (Vänstern)

Kommunalvalskandidat

Muuttuvat arvot

Koko elämäni olen saanut tuudittautua siihen tunteeseen, että suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisarvo on aivan keskeinen arvo. Keskustelua on ollut helppo käydä hyvinkin erimielisen kanssa, kun rajan on voinut vetää aina siihen, että ihmiselää tulee kunnioittaa.

Istuin koulussa oppitunnilla, jossa puhuttiin vammaisten oikeuksista ja siinä yhteydessä opettaja mainitsi, että jokaisen ihmisen elämä on yhtä tärkeä. Vielä hetki sitten olisin naurahtanut, että sehän on itsestäänselvyys. Enää en naurahtanut vaan jäin pohtimaan sitä kuinka muuttuvia ovat yhteiskuntamme arvot. Jatka lukemista ”Muuttuvat arvot”