945 naisen Naistenpäivä Helsingissä

Naistenpäivän suuri uutinen oli, että maailmalle on menestyksellisesti viety miljoonien eurojen edestä hormonikierukoita ja kuukuppeja. Tätä ihmettelemään Naistenpäivän aamuun heräsi tänään rappukäytävistä, roskiksista tai julkisista vessoista Helsingissä 945 naista. Yhteensä asunnottomia on Helsingissä 3990, joista perheitä 200, 15-24 vuotiaita 700 ja naisia siis 945, eli vajaa 24%. Asunnottomuus on vähentynyt hiljalleen tasaisesti jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta naisten osuus asunnottomista on kasvanut. Ulkona, porraskäytävissä ja ensisuojissa asuvien osuus asunnottomista on lisääntynyt ja asuntoloissa asuvien vastaavasti vähentynyt. Asunnottomista naisista nuorten naisten osuus on kasvanut. Porraskäytävässä tai roskiksessa ”asuessa” on vaikea pitää huolta hygieniasta ja terveysuhista kuten paleltuminen tai bakteerit, suojautua väkivallalta tai hyväksikäytöltä, käydä päivittäin töissä tai opiskelemassa, lukea tentteihin tai kirjoittaa oppimistehtäviä. Asunnottomuus itsessään synnyttää muita ongelmia, kuten työttömyyttä ja opintojen keskeytymistä, rikoksen uhriksi joutumista ja sairastumista.

Suomen perustuslaki ponnekkaasti toteaa, että: ”Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon”. Edistää?! Laki ei siis takaa oikeutta asuntoon samalla tavalla kuin esim. oikeuden liikkumiseen, yksityiselämään, työhön, uskonnon vapauteen, sananvapauteen, kokoontumisvapauteen ja omaisuuden suojaan. Myöskään YK:n ihmisoikeuksien julistus ei takaa oikeutta asuntoon, vaikka sisällyttää sitä liippaavan ajatuksen oikeuteen riittävästä elintasosta: ”Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta.” Lisätietoa löytyy ihmisoikeudet.net-sivuilta: ”TSS-sopimuksen noudattamista valvova YK:n TSS-komitea on pyrkinyt täsmentämään sopimuskohdan tulkintaa laatimalla niin sanotun yleisen tulkintakannanoton oikeudesta asuntoon. Siinä korostetaan, että vaikka oikeus asuntoon ei ehkä ole kaikilta osin toteutettavissa tuomioistuinteitse sellaisena kuin se on turvattu TSS-sopimuksessa, oikeudella on silti ulottuvuuksia, joiden toteuttamista on mahdollista vaatia tuomioistuimessa. Niitä ovat esimerkiksi vuokralaisen irtisanomissuoja ja suoja oikeudettomia häätöjä vastaan.”

Euroopan tasolla taas Euroopan sosiaalinen peruskirjan mukaan, jonka Suomikin on ratifioinut, jokaisella on ”oikeus asuntoon”.  ”Varmistaakseen, että oikeutta asuntoon voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään toimiin, joiden tarkoituksena on 1. edistää kohtuutasoisen asunnon saantia, 2. ehkäistä ja vähentää asunnottomuutta pyrkien sen asteittaiseen poistamiseen, 3. asumisen kustannusten tekeminen kohtuullisiksi siten, että niilläkin, joilla ei ole riittäviä varoja, on mahdollisuus asumiseen.”

Kysymys: Miksi ihmeessä minä otin asunnottomuuden vaaliteemaksi, kun oikeus asumiseen turvataan lakitasollakin? Vastaus: Siksi, että oikeus asumiseen ei toteudu Helsingissä. 945 naista lähti tänäkin aamuna liikkeelle koko päivän mittaiselle taipaleelle ennen lehdenjakajaa, roskapussin viejää ja koiran ulkoiluttajaa. Ja tietysti ne 3045 muutakin, jotka tilastoissa eivät ole siinä naisten määrä asunnottomista -sarakkeessa.

Lähteenä ARA:n tilasto 1/2017.