Ruokajonoista katettuihin pöytiin

Roomassa ei ole leipäjonoja. Siellä ruoka tarjoillaan ruoattomille valmiiksi katettuihin, valkoisin pöytäliinoin peitettyihin pöytiin. Aikuisopiskelun parhaimpia puolia on se, että pääsee näkemään sellaista, mitä ei koskaan normi töihin-kotiin-kaupan jonoon-lastenhoitoo-putkessa näkisi. Yksi teologian opintojeni kohokohta oli Rooman opintomatkan vierailu Sant’Egidio -yhteisöön.  Yhteisö saa lahjoituksena hävikkiruokaa tai ostaa sitä lahjoitusvaroin. Vapaaehtoiset kattavat ja tarjoilevat ruoan asiakkaille pöytiin, kuten Hurstin jouluaterialla, mutta tämä tapahtuu joka ilta. Joka päivä ruokailijoita on monta sataa. Homma pelaa hyvällä organisoinnilla, toimivalla sapluunalla ja riittävällä aikaansa lahjoittavien porukalla. Me kielitaidottomatkin pärjättiin ihan hyvin 10 minuutin pikaopastuksella. Kysyttiin viiden sanan italiankielenarsenaalilla, että mitä saisi olla ja kiikutettiin sitten pöytään pastaa tai lihaa, juustoja, leipää ja vettä. Jos ruokaa jäi yli, järjestäjät veivät sen autolla siltojen alle niille, jotka eivät kykene tulemaan ravintolaan saakka. Ideana on, että ravinto on ihmisen perusoikeus. Sen vastaanottamista ei pitäisi tarvita hävetä, kuten ruokajonoissa seisomista. Ruoan voi nauttia myös arvokkaasti. Leipäjonot ovat sivistysvaltion häpeäpilkku.

Perusongelma ei valkoisilla pöytäliinoilla katoa mihinkään. Ihmisillä ei ole rahaa ruokaan. Jos palkka ei riitä kunnolla edes asumiseen ja lääkkeisiin, ruoka on haettava jonosta. On kiva, jos jakeluun saadaan arvokkuutta, mutta tärkeämpää on huolehtia siitä, että palkkakehitys on sellainen, että se työstä saatu palkka riittää ruokaan. Palkka-ale? Haloo! Maanantaisin kouluruokaloissa menee kaksinkertainen määrä ruokaa, kun ne lapset ja nuoret, joiden kotona ei ole ollut viikonlopun aikana ruokaa, tankkaavat tyhjät masunsa. Aamupäivä menee nälkäisessä hysteriassa, iltapäivä ruoan sulattelussa.

Asian toinen puoli on sitten tämä syömäkelpoisen ruoan kärrääminen kaatopaikoille (400 miljoonaa kiloa vuodessa). On järkyttävää ja piittaamatonta viedä ruoka mieluummin kaatopaikalle, kuin antaa sitä niille lapsille, jotka ovat perjantain puolesta päivästä maanantain puoleen päivään ilman ruokaa. Jakelukanavien innovointi ei voi mahdotonta, kun kuuhunkin on osattu lentää. Mm. seurakunnat etsivät uusia diakoniatyönmuotoja tavoittaakseen lisää kuntalaisia – ottakaa koppi! Yksityissektori osaa jo – jotkut ravintolat myyvät eurolla parilla ylijäämäruoan tarjoilun päätyttyä. Ravintola saa pelastettua edes osan hävikistä ja jätekustannukset pienenevät. Ainakin yksi ravintola Helsingissä perustaa toimintansa miltei kokonaan hävikkiruoan hyödyntämiseen. Ruokakaupat tosin vielä mieluummin maksavat jäteyhtiöille.

Kuntavaaleissa voit vaikuttaa siihen, että kaupunki työnantajana huolehtii maksamastaan palkkatasosta, huolehtii omien virastojensa ja liikelaitosten tuottaman tai tilaaman hävikkiruoan hyödyntämisestä tai edellyttää sitä alihankkijoiltaan yhtenä kilpailutuskriteerinä.

Vastaa