Markkinavuoropuhelua Mäntsälän tapaan

Mäntsälän kuntatekniikan ja kiinteistönhoidon ulkoistamista koskeva poliisitutkinta on ollut kiitettävästi esillä Mäntsälän Uutisissa. Poliisin lähes 400-sivuisen esitutkinta-aineiston mukaan syytekynnys ei ylity. Mutta jos ulkoistamishanke olisi viety loppuun asti, syytekynnys olisi mahdollisesti ylittynyt.

Mutta paljon on vielä käsittelemättä.

Keskustelu siitä, mikä osuus tässä sopassa on ns. maan tavalla, ei ole päässyt vauhtiin. Ja mikä erikoisinta, Mäntsälän kuntapoliitikot ovat seuranneet keskustelua vierestä, aivan kuin se ei heitä koskisikaan. Sen sijaan, että kissa nostettaisiin pöydälle, asiasta jupistaan pienissä piireissä ja luottamuksellisesti.

Kunnan nettisivuille ilmestynyt puolustuskirjoituskin poistettiin vain pari tuntia ilmestymisensä jälkeen. Kirjoituksessa kiellettiin kaikki väärinkäytökset ja väitettiin, että ulkoistamishanke oli ihan tavallista markkinavuoropuhelua.

Mutta ei markkinavuoropuheellakaan ihan kaikkea voida selittää.

Itse korruptiotutkimusta harrastaneena tiedän, että julkisiin hankintoihin liittyvästä korruptioriskistä on kirjoitettu Mäntsälän Uutisia kriittisemmin mm. oikeusministeriön julkaisemassa Haaste-lehdessä 1/2016. Siinä lehti vetää yhteen alan tutkimuksen keskeiset tulokset.

Suurimmaksi huoleksi lehti nimeää käytännöt, joilla pyritään edistämään tietyn toimittajan valintaa. Ja juuri näin Mäntsälän ulkoistamishankkeessakin kävi: yksi, monia tarjouskilpailuja voittanut yritys, päästettiin kaksoisrooliin, valmistelamaan itseään koskevaa tarjouspyyntöä.

Näin ei saisi koskaan tapahtua.

Kaikki tämä oli tiedossa ja syksyllä 2014. Mutta siitä huolimatta valmistelua jatkettiin. Se, että hanke lopulta kaatui, ei johtunut kuntapoliitikoista, vaan Mäntsälän yrittäjistä. Eikä heidänkään motiivina ollut yhden suuryrityksen kaksoisrooli, vaan pelko omien töiden olennaisesta vähenemisestä.

Niinpä kysymys kaksoisrooleista on vielä kokonaan käsittelemättä. Ja niin on monessa muussakin kunnassa. Ja siihen asti kysymys oikeasta ja väärästä on kuin veteen piirretty viiva.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
1.2.2017

Sote-soppa ja sattumat

Sote-uudistus ei toteuta säästöjä eikä paranna hoitoa, kirjoittavat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kolme nykyistä ja kaksi eläkkeellä olevaa professoria tai ylilääkäriä Lääkäri-lehdessä 10.1. Miten tähän arvioon pitäisi suhtautua?

Itse otan sen hyvin vakavasti.

Kirjoittajat puhuvat asioista, joiden parissa he ovat elämäntyönsä tehneet. Siten heillä on poliitikkoja parempi ymmärrys siitä, mitä valinnanvapaus sosiaali- ja terveyspalveluissa aikuisten oikeasti tarkoittaa.

Eikä se todellakaan tarkoita sitä kappaletavaratuotannosta tuttua kilpailuasetelmaa, kuten valintaa erilaisten vessapapereiden välillä. Sosiaalinen valinta erilaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä on kokonaan toinen juttu.

Muuten seurauksena on jotakin sellaista, josta kukaan ei halua ottaa poliittista vastuuta. Viime viikolla tämän tunnusti myös ex ministeri Jan Vapaavuori. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin professorit sanovat tämän vielä selvemmin.

Kysymys on tästä.

Jos palvelua tarjoavan yksikön tulot riippuvat tutkimuksen ja hoidon kokonaiskustannuksien säästöistä, voi potilas jäädä vaille tarvitsemaansa hoitoa. Siitä taas seuraa kiireellisen hoidon ja korvattavien potilasvahinkojen määrän kasvu. Ja säästöjen sijasta käteen jäävät lisääntyneet kustannukset.

Markkinat itsessään eivät ota kantaa siihen, millaista hoidon tai palvelun pitäisi kussakin palveluryhmässä olla. Tämä asia pitäisi päättää lainsäädännössä. Mutta kuinkas päätät, jos valinnanvapauden taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia ei etukäteen tunneta.

Osittain puutteellista tietämystä voidaan toki lisätä alueellisin kokeiluin, kuten eräät taloustieteilijät ovat ehdottaneet. He eivät suosittele markkinoiden avaamista koko maassa ennen kuin joissakin osissa Suomea on testattu, miten markkinat käytännössä toimivat. Mutta kokeilutietokin auttaa vain lyhyellä aikavälillä.

Pitkällä aikavälillä sosiaali- ja terveyspalvelut kasaantuisivat suurille toimijoille aivan samalla tavalla kuin muissakin palveluissa on tapahtunut. Sen seurauksena kilpailu vähenisi ja lopulta sote-palvelujen tuotannosta ja hinnoittelusta vastaisi käytännössä suurten yhtiöiden keskinäisiä etuja valvova kartelli.

En usko, että kovin moni poliitikko tätä tietoisesti tavoittelee. Mutta siitä huolimatta se on todennäköinen tulema valinnanvapauden markkinaehtoisesta toimeenpanosta.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
12.1.2017

Mihin unohtui kuntakonsernin velkaantuminen?

Syksyn lehdet ovat varoitelleet Mäntsälän kuntatalouden velkaantumisesta. Eivätkä varmasti yhtään liian aikaisin. Mutta minne pohdinnoista on unohtunut konsernitalous?

Uuden, vuoden 2017 kesäkuussa voimaan astuvan kuntalain mukaan valtuutetuilla on vastuu myös konsernitalouden ohjaamisesta. Myös sen pitäisi olla hyppysissä, jotta toiminta kuntastrategian asettamassa suunnassa olisi mahdollista.

Se, että kuntatalous on velkaantunut, on totta. Mutta totta on myös se, että velka syntyy pääosin koulurakennushankkeista. Rakennushankkeiden laajuudesta ja siitä, mitkä tekijät niihin lopulta johtivat, voidaan toki kiistellä, ja niin on myös tehty. Esimerkiksi Riihenmäen ja Hyökännummen koulujen rakentamistavasta, laajuudesta ja rahoitustavasta päätettiin lopulta yhden porvariäänen enemmistöllä.

Mutta myös konsernitalous on velkaantunut. Ja on tärkeää huomata, että velkaantuminen kuntakonsernissa etenee lähes yksi yhteen kuntatalouden kanssa. Ensi vuonna kuntatalouden osuus nousee noin puoleen kaikista veloista, mutta pysyy sen jälkeen samalla tasossa vuosikymmenen loppuun asti.

Se, mistä tekijöistä velkaantuminen kunnan omistamissa yhtiöissä johtuu, ei ole kunnanvaltuutetuilla tiedossa samalla tavalla kuin kuntatalouden velkaantuminen. Eikä tiedossani ole mitään sellaisia tekijöitä, jotka sen tietoisuuden seuraavan puolen vuoden aikana uudelle, uuden kuntalain edellyttämälle tasolle nostaisivat.

Eikö tästäkin ongelmasta pitäisi keskustella?

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.
22.11.2016