Mitä sanoisi Minna Canth?

Valtuustovuosien aikana olen kirjoittanut ja puhunut eri yhteyksissä. Yksi toistuvista puheista on pidetty Minna Canthin patsaalla Minnan päivänä kello 17. Silloin olen aina pohtinut, mitä Minna olisi sanonut kulloiseenkin ajankohtaiseen tilanteeseen. Niin tein myös vuonna 2015. Aloitan blogikirjoitusten sarjani sillä, sikäli että se tuntuu edelleenkin ajankohtaiselta.

Hyvät kuulijat, hyvät Minna Canthin päivän juhlijat!

Minna Canthin syntymäpäivää on liputettu vuodesta 2003, vaikka yleiseksi liputuspäiväksi se tuli vasta vuonna 2007. Vasemmiston kansanedustaja Martti Korhonen Oulusta sai aikanaan liputuspäiväksi Minna Canthin ja tasa-arvonpäivän 19. 3. Jyväskylän vasemmisto puolestaan aloitti tämän juhlatradition Minnan patsaalla.

Minna Canth on kahdeksas suomalainen merkkihenkilö ja ensimmäinen suomalainen nainen, joka on saanut oman liputuspäivän. Tänä vuonna juhlitaan myös sitä, että hänen syntymästään on nyt tasan 171 vuotta. Tämä päivä on myös tasa-arvon päivä.

Mitä kirjoittaisi toimittaja Minna Canth tänä maailman torstaina yhteiskunnan menosta, naisen asemasta ja ihmisyydestä yhteiskunnassamme? Sitä pohdin tänäkin vuonna, kun kirjoitin tätä puhetta.

Viime vuonna toin esiin Minnan lausuman ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys – se on ihmiskunnan kysymys.” Sen sanoessaan hän muotoili ehkä ensimmäisenä sanoiksi sen, kuinka henkilökohtainen on poliittista, feminismin ydinlauseen.

Nyt kun naisasianaiset, rasismin vastustajat, naispuoliset maahanmuuttokriitikot ja nyt myös somalitytöt ovat saaneet uhkauksia ja toivotuksia joutua raiskatuksi, koska he joko ovat ulkomaalaistaustaisia tai vastustavat rasistisia tekoja, mietin, mitä Minna tähän kommentoisi sanomalehtitoimittajana.

Tarkastelin Minnan kirjoituksia kuin pyhää kirjaa, josta ammentaa viisautta, ja löysin erityisesti kaksi lausetta, jotka…no, niin…nojaa…ne eivät tosiaankaan tuoneet lohtua.

Hän nimittäin kysyi: ”Vapaus, tasaarvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”  Viimeisen viikon mediakeskustelun pohjalta ei uskoisi.

Pyhän kirjan ympäriltä käytyyn kommentointiin Minna on yksityiskirjeessään todennut: ”Jos on väärin julkisissa samoin kuin yksityisissäkin kiistoissa herjaus- ja roska-sanoilla vastustajaansa solvata, on se toiselta puolen yhtä väärin, kun pyhää ei pyhänä pidetä, vaan juletaan se vetää alas inhimillisen into-himoisuuden tarkoituksia täyttämään, ja mieliä vihaan ja katkeruuteen kiihoittamaan.”

Olen varma, että Minnalla olisi terävä kynänsä tässäkin tämänhetkisessä keskustelussa.

Niin on muillakin. Yhtenä esimerkkinä otan Helssingin suunnasta, Malmin työväentalolta kaikuvan kannanoton.  Se sanoo näin: ”Vaalien lähestyessä useat ehdokkaat ovat joutuneet vihaviestien ja jopa laittomien uhkausten kohteeksi heidän nostettuaan esiin esimerkiksi rasismiin liittyviä teemoja. Erityisesti kohteeksi ovat joutuneet naisehdokkaat ja maahanmuuttajataustaiset ehdokkaat.

Helsingin Vasemmisto vaatii syrjimättömyyttä vaalikentille ja haastaa politiikan toimijat keskittymään vaalikentillä asiaan, ei henkilöön käyvään loanheittoon. Vaalien alla julkinen keskusteluilmapiiri on kireä, mutta on muistettava, että vihapuhe ja uhkaukset eivät kuulu sananvapauden piiriin.”

Helsingin Vasemmiston puheenjohtaja Hanna Mithiku sanoo vielä erikseen: ”Olemme huolissamme lisääntyvästä vihapuheesta ja siitä, miten se vaikuttaa erilaisten ihmisten mahdollisuuksiin käydä poliittista keskustelua”.

Niinpä Helsingin Vasemmisto toivoo, että poliitikot ja kansalaiskeskustelijat pidättäytyvät julkisessa keskustelussa rasismista, seksismistä sekä muista asiattomuuksista. Myös median on tunnettava vastuunsa. Vihapuheelle ei saa antaa tilaa.

”Heitämme tämän haasteen kaikille, sillä avoin ja erilaisia näkemyksiä kunnioittava keskusteluilmapiiri on kaikkien etu”, Hanna Mithiku korostaa.

Tätä lukien ajatteli, että Minna Canth ehkä sanoisi myös jotain, vaikkapa tähän tapaan:

”Mihin on ihmisyyden ymmärrys häivääntynyt tämän nykyuutisvirran temmellyksessä? Missä on se naisymmärrys, joka on lisännyt laihaan liemeen vettä jotta sitä riittäisi useammalle? Se taito, joka kutoo sukat evakkovaunussa villatakin liepeestä vastasyntyneelle? Kyky ottaa syliinsä lapsen kuin lapsen, sukuun ja silmäin väriin katsomatta?”

Yhtä asiaa Minna olisi varmasti kysynyt kipakkaan sävyyn. Naisten äänioikeus on kohta 110 vuotta vanha. Miksi nyt politiikkaa tekevät liian usein sellaiset miehet, joilla ei ole sen kummemmin ymmärrystä arjesta, kuin ihmisyydestäkään?

Hyvä kuulijat: jos Minna olisi täällä, hän voisi ehkä sanoa sanasen ihmiselon hauraudesta, siitä kuinka synkkyys on lähellä. Hän voisi puhua lohdun sanoja ja muistuttaa, että taistelussa muiden puolesta on aina kysymys myös itsestä: tee heille niin kuin haluaisit muiden tekevän itsellesi.

Ihan varmasti Minna Canth ei olisi ollut tuppisuuna tämänhetkisen veljiämme ja siskojamme syrjivän melskeen tiimoilta, siitä voimme lyödä kukkahattumme vetoa. Hän olisi kysynyt, missä ovat viisaat kansalaiset? Missä on suomalaisen sivistyksen ja oikeudenmukaisuuden henki?

Barrikadeille, sanon minä, barrikadeille!