FT Irma Hirsjärvi

Kun ihminen lähtee politiikkaan ja liittyy puolueeseen viisikymppisenä, jotain merkittävää täytyy olla tapahtunut. Meitä on vanhempana liittyneitä on paljon vasemmistossa, ja meitä yhdistää se, että olemme liittyneet Vasemmistoon hyvin tietoisena askeleena. Mukana on niin ydinfyysikkoa kuin tekniikan ja markkinoinnin asiantuntijaa, matkailuväkeä ja yrittäjää, äitejä, isiä ja isovanhempia. Jollakulla on taustalla pitkä kansainvälinen ura, jollakulla kuntakokemusta. Kaikki yhdessä me olemme vahva verkosto. Erityisen tärkeänä olen kokenut mukana olon Vasemmistonaisten toiminnassa.

Kaikkia meitä yhdistää myös kokemus siitä, että toimimalla saadan aikaan muutoksia. Itselläni on kaksi omaa aikuista tytärtä ja neljä lastenlasta, mutta lapsikseni luen parisenkymmentä muutakin lasta, useimmat jo opiskelunsa päättäneet, menneet työelämään ja monet perustaneet perheenkin. Sitä kautta olen oppinut luottamaan muuttuvaan ja moniväriseen maailmaan, ja siksi meneillään oleva kansainvaellus Euroopassa ei pelota. Se on osa historiaa, jota elämme ja luomme joka päivä.

Ehdin homesairauden vuoksi paneutua poliittiseen keskusteluun. Puoluepolitiikkaan minut sai mukaan kohtaamani nouseva fasismi ja rasismi. Kahden somalialaisen kuolema vaikutti vahvasti siihen, että liityin puolueeseen, ja naisvihaa pursuava median keskustelupalstojen meteli sai astumaan esiin monilla forumeilla. Jos joku olisi tuolloin sanonut, että EU-parlamenttiedustajamme Jussi Halla-aho vaatii Välimeren pakolaisten pelastajille sanktioita, en olisi uskonut.

Viimeisten vuosien aikana tuntui, kuin joka päivä olisi joutunut vastakkain sellaisen ilmiön kanssa, jota ei koskaan olisi sivistyneessä maailmassa olisi odottanut enää tapaavansa. Tieteisfantasian harrastajana oli tunne, että George Orwellin 1984 ja monet muut totalitarismin dystopiat olivat yhtäkkiä muuttumassa todeksi. Siksi on tärkeä myös muistuttaa niistä utopioista, joiden varaan voimme rakentaa tulevaisuutta. Muutamien polttopullojen heittelijöiden sijaan tulee katsoa niitä kymmeniä tuhansia, jotka sananmukaisesti hetkessä loihtivat Suomesta auttajien ja tukiverkostojen maan pakolaisten määrän lisääntyessä syksyllä 2015. Rasistisen ja äärioikeistolaisen raiskaustoivottelijoiden sijaan katse kannattaa suunnata tuhansien ihmisten mielenosoituksiin, jotka kokosivat koko maassa ihmisiä rasimia, väkivaltaa ja naisvihaa vastaan.

Näen, että viime syksyn aikana on tapahtunut murros, ja suunta on kääntymässä parempaan. Sosiaalinen media tuottaa myös keinoja väärän tiedon nopeaan oikaisemiseen, ihmisten verkostumiseen ja terveeseen vastarintaan. Uudenlaiset verkostot ovat syntyneet, uudenlaista asennetta maailmantalouteen. Ne ovat käytössä myös kilpajuoksussa maapallon pelastamiseksi.

Parempi tulevaisuus tehdään nyt. Se tehdään valinnoilla, tässä hetkessä, koko ajan, yhdessä.

Tule mukaan!