Tinatuopista Toriburgeriin

Sunnuntait on yleensä tylsiä päiviä elämässäni. Mikään virasto ei ole auki, ja seuraava päivä on työpäivä ja kokonainen viikko taas perjantaihin. Toisaalta Tiniksessäkin on tiistaisin ilmainen jukeboksi, mutta maanantai seuraava päivä…

Tänään lähdin vähän ennen puoltapäivää liikenteeseen tappamaan yksinäisyyttäni juotuani noin kuusi aamuolutta kotosalla ja palautettuani tölkit Lidliin mieleni alkoi tekemään viskiä. Poikkesin pienen tauon jälkeen Tinatuopissa juomassa 4 senttilitraa Highland Birdiä. Kyseinen viskilabel on Tinatuopissa kaatoviskinä. Juon viskini aina lähes aina ilman jäitä ja en koskaan pyydä vettä siihen.

Pohtisin samalla, mikä kate ravintolalla onkaan oikein viskistä, kun 4 senttilitraa maksaa vajaat 6 euroa, ja olen valmis maksamaan siitä sen. Alkossa Highland Bird 35 senttilitran pullo maksaa vajaat 14 euroa. Tai viimeksi maksoi, kun ostin kyseistä juomaa pitkäripaisesta.

No, lasin nautittuani kävelin kauppatorille bussipysäkille, niin en voinut vastustaa kiusausta kun kävelin Toriburgerin ohitse ja en voinut malttaa mieltäni ja ostaa Toriburgerista ryynimakkaraa, vaikka olen enimmäkseen kasvisruokavalion ystävä. Tilasin ”Ryynärin” sinapilla ja sipulilla. Pulitin grillikassalle 2 euroa ja olin tyytyväinen, söin makkaran Föliä odotellessani ja sen saavuttua  lähdin kotiin.

Tinatuoppi ja Toriburger on Turun keskustassa niitä harvoja pieniä yrityksiä, jotka kuuluvat pysyvästi elämääni. Toisaalta Toriburgeria seuraavassa loosissa on kiinalaista katuruokaa myyvä grilli, mutta se ei ole päivisin auki. Ja kiinalaisissa ravintoloissa nimenomaan friteerattu kana ja hapanimeläkastike on herkkuani.

Selvisin sunnuntain siis oluella, viskilasillisella ja ryynärillä samalla kun koin suurta mielihyvää päivästä, sillä kävinhän eilen lauantaina Tuureporin kadulla Vapaakirkossa syömässä ja hakemassa vaatteita ja ilmaisen ruoka-avustus-kassin, jonka sisältämän Saarioisten hernekeiton lämmitin lauantai-illalla sen toimien päivän pää-aterianani hapankorppujen lisäksi.

Mielestäni on hienoa, että löytyy avustavia tahoja meille vähä-osaisille. Tahoja, jotka tarjoavat esimerkiksi juuri ruokakasseja ja ilmaista ruokaa ja vaatteita, kuten Vapaakirkko Tuureporinkadulla.

Älkää ihmiset kulkeko pääväylää… ”I gave up long ago…”, lauloi Ville Valokin eräässä HIM:in kappaleessa. Luokaa oma polkunne sivukortteleissa, kuten minä olen toteuttanut elämääni ja voin paljon paremmin, kuin valtavirrassa eläneenä, vaikka taloudellinen tilanne onkin heikohko. Raha ei ratkaise elämässä todellakaan kaikkea ja erityisestikään onnellisuuden astetta!