Levy-soittimeni on Winamp

Tajusin juuri Jaloviinan Froikkareilta. Tai oikeastaan tajustin sen eilen viettäessäni iltaa humanistipubissa ja soittaessani lopulta englanniksi väitellääkseni jukeboksista musiikkista: Vastapuoli vastoi suomeksi loppujen lopuksi, johon minä vielä jatkoin englanniksi. ”It’s all yours”, sanoin lopulta läimäyttessäni jukeboksin taka-kantta sen jälkeen, kun tämä oli selättänyt ensin 3 euroa sisään, ja lopulta kävi ilmi, että minun automaattipelivoitot, jotka meni lopulta olueeseen, olikin minun käytössäni Jukeboksissa.

Tilasin levy-valikoiman sallimissa rajoissa lopulta Eric Clapton –musiikkia kaikkien niiden jälkeen, jotka tekevät Jimi Hendrixin. Totta puhuen, minä olin se, joka teki ensin Hendrixin ja sen jälkeen vasta Claptonin. Tilasin ”Voodoo Child” –kappaleen, jota on myös coveroinut ”Hasse Valli” Tarinatuvassa joskus muinoin ja video löytyy Youtubesta. Itse ole merkinnyt sen yhdeksi soittolistojeni ykköseksi.

Tradenomi-vähemmistössä

Valmistuttuani tradenomiksi muutama viikko takaperin olin myös yhteydessä Tradenomiliitto TRAL:iin ja päivitin jäsentietoni. Nyt olen kyseisessä tradenomien edunvalvontajärjestössä hopeajäsenenä eläkeläisen vuosimaksulla.

TRAL on koonnut jäsenistönsä kuntavaaliehdokkaina olevien tietoja omille kuntavaalisivuilleen. Toistaiseksi tietoja heille on antanut ainoastaan 2 vasemmistoliiton jäsentä. Minun lisäkseni taloushallinnon tradenomi Sanna Kerminen Järvenpäästä on ainoana TRAL-jäsenenä vasemmistoliitossa.

Puoluejakaumasta päätellen, jos siitä voisi päätellä jotain yleisesti tradenomien suuntatumisesta, tradenomit ovat aika oikeistolaista porukkaa. Tämä siitä päätellen, että ehdokaslistalla eniten tradenomeja löytyy kokoomuksen riveistä, vihreissäkään ole, kuin 4 ehdokasta ja SDP:kin on eddustettuna ainoastaan kolmella ehdokkaalla.

Toisaalta havaitsin tämän myös opintojen kuluessa, sillä en löytänyt juuri hengen heimolaisia opintojen edetessä, paitsi muutamia hyviä kavereita. No,  tradenomi-opiskelu-aikakausi on nyt elämästäni ohitse, jos en joku päivä palaa YAMK-tradenomi-opintojen pariin, mutta seuraava askel on todennäköisesti Data-Analyysin Filosofian maisterin tutkinto Turun yliopistossa.

Turkulaisia ehdokkaita TRAL-esittelyissä ei toistaiseksi juuri ole. Minun lisäkseni kokoomukselta löytyy rahoitus-ja vakuutuspalvelujen tradenomi Rasmus Rantanen ja palvelupäällikkö Niko Aaltonen. Hänkin on kokoomuksesta. Jos joku haluaa äänestää nimenomaan tradenomia valtuustoon, joutuu tekemään valinnan Turussa heidän tai minun väliltä todennäköisesti.

Mikä on yllättävää ehdokasasettelun osalta, piraattipuolueesta ei löydy yhtään tradenomia. Itselläni on piraattipuolueesta se kokemus, että monet IT-alan ihmiset ja luonnontieteilijät suosisivat piraattipuoluetta, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole TRAL-esittelyissä yhtään piraattia.

Linkki Tradenomiliito TRAL:in kuntavaaliehdokas-esittelyihin. (Vasemmistoliitto, ja muut)

Vaalikoneet auki viimein äänestäjille

No nyt sitten lopulta Helsingin Sanomat ja Iltasanomatkin avasivat oman vaalikoneensa tänään. Aiemmin eilen 9.3.2017 Yle uutisoi, kuinka vaalikone aukeni, ja ainakin aamun ruuhkan jäljiltä näytti iltaa kohden toimivan paremmin.

Vaalinumeroni on 9.4.2017 järjestettävissä kunnallisvaaleissa numero 94.

Usko mennyt työnteon kannattavuuteen Suomessa?

Itse syrjäytyneenä työmarkkinoista on alkanut uskoni ehkä hieman karisemaan työtekoon Suomessa. Kovaa työtä kannattaa tehdä, työ itsessään on kannattavaa, ja sen pitäisi olla myös taloudellisesti kannattavaa, jotta voi elää ihmiselle suotuisaa elämää ja elättää oma perhe ja viettää vapaa-aikaa. Ihmisillä on tavallisesti myös joitain harrastuksia.

Rekisteröidyttyäni työttömäksi työnhakijaksi heti lukiosta valmistumisen jälkeen 2002 kesäkuussa pitkän karenssin jälkeen työttömuusputkeni katkesi sivariin, ja se jatkui karenssin merkeissä taas sivarin jälkeen kunnes aloitin ensimmäisessä opiskelupaikassani. Lopullinen ulosajo työmarkkinoilta tapahtui sairastuttuani ja jäätyäni työkyvyttömyyseläkkeelle 2007.

Olisi kivaa joskus viettää normaalia vapaa-aikaa: Käydä ehkä elokuvissa, viettää aikaa kahviloissa, ja liikkua ehkä yöelämässä, ja tavata kavereita, tuttuja ja uusia ihmisiä, mutta kun ei ole varaa. Vaikka varmaan neljän aikaan aamuyöllä naiset lähtevät ravintolasta silloinkin vain rahamiesten matkaan, kuten oman kokemukseni mukaan myös aiemmin illalla, joten varmaan olen onnekseni säästynyt siltä pettymykseltä.

Harrastuksenikin määräytyy varallisuuteni mukaan. Koen, että olen vuosien mittaan jäänyt yksin elämässäni, kaikki vanhat koulukaverini ovat jo perheellisiä, ja he viettävät yhä enemmän aikaa oman perheensä kanssa, tai ovat minua korkeammin koulutettuja. Heillä ei ehkä ole takanaan samankaltaista 5-6 vuoden tyhjiötä elämässä, jonka vietin aamusta iltaan tehden mitään ja liikkuen tuskin edes kaupungilla, kun sairauteni oli puhjennut. En kaipaa sitä aikaa.

Niin niistä harrastuksista. Musiikin kuuntelu ja musiikin digitaalinen keräily omalle koneelle onneksi on tehty maksuttomaksi kiitos Internetin ja nopeiden nettiyhteyksien, jos joutuisin ostamaan levyjä, en voisi kuunnella musiikkia muuta kuin kirjaston välityksellä. Kirjallisuudenkin ja lukemisharrastuksen mahdollistaa onneksi maksuton kirjastojärjestelmä, ja sitten onneksi on välillä pokkarialennuksia kirjakaupassa, jonka kanta-asiakas olen. Eilen kirjoitin, kuinka pelaan parhaillaan muutamaa Nintendo 3ds-peliä. Niissä on se hyvä, että peli tarvitsee kerran maksaa, ja sitä voi pelata niin paljon, kuin huvittaa. Nettijakelu, ja esimerkiksi Nintendon tapauksessa Nintendon e-Shop mahdollistaa pelien oston digitaalisena ja se tietää halvempia hintoja ja luonnon säästymistä. Ja lisäksi esimerkiksi Indie-pelit ovat välillä tarjouksessa muutaman euron luokkaa ja niistäkin löytyy erinomaista pelattavaa. Musisointi on kallis harrastus lopulta, jos laskee kaiken, mitä siihen on sijoittanut, mutta omaksi iloksi soittelu tulee nykyisellään onneksi melko halvaksi, kun siitä ei ole muita muuttuvia kustannuksia, kuin kitaraan täytyy ostaa uudet kielet aina toisinaan ja se on aina päälle kympin per satsi. Täytyy myöntää, että olen viime vuoden aikana ostanut kaikki kielisatsini osamaksulla, ja ne on vieläkin maksamatta kokonaisuudessaan.

Kitaran kielet on fyysisiä, joita tarvitsee, ainakaan vielä ei ole mahdollista ladata netistä haluamaansa kielisettiä, ja 3d-tulostuksen turvin saisi edullisemmin kielet kitaraan. Ehkä senkin päivän vielä nään?

Musisoinnissa on taas kirjasto avittamassa, jos haluaa opetella uuden palan, sillä ainakin Turun musiikkikirjasto tarjoaa kattavasti klassisia kitaranuotteja eri aikakausilta kiitettävästi. Ja netistäkin löytyy nuotteja, siis nuotteja, eikä tabulatuureja, jotka ovat käyttökelvottomia. Niistä ei näe rytmiä, ainoastaan sävelet numeroina. Nuotit pitää olla., mutta useimmassa tapauksessa ne on onneksi nykyään ilmaisia kiitos kirjaston ja netin

Televisiota en katso juurikaan, mutta elokuvia silloin tällöin, ja onneksi sekin on tehty melko edulliseksi nykyään, kun on netin suoratoistopalveluita ja kirjastohan tarjoaa myös blu-ray ja –dvd-levyjä lainattavaksi. Haluaisin käydä elokuvissa, mutta ei ole varaa. Elokuvalipun hinta on päätä huimaava, ja sekin aktiviteetti olisi mukavaa toteuttaa oman naisystävän kanssa.

Onneksi on netti, en tulisi päivääkään toimeen ilman nopeaa nettiyhteyttä. 17-18 vuotta netissä roikkuneena minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia harrastaa ilman nettiä oikeastaan mitään muuta, kuin fyysisten kirjojen lukemista omissa oloissa.

Olen kuullut vanhan liiton ihmisten sanovan, että ennen oli paremmin. En tiedä, sillä nettiin juurtuneena en voisi kuvitella eläväni ilman sitä, mutta toisaalta ennen ihmisten kohtasivat toisiaan useammin ja elämä oli sosiaalisempaa. Kone tai yksikään robotti tai anturiviidakko, joka kerää dataa ihmisistä pilveen, ei voi koskaan korvata ihmisten välistä fyysistä kohtaamista.

Olen joskus myös pohtinut, onko tietokoneet ja se, että tutustuin niinkin varhaisessa vaiheessa tietokoneeseen, mitä sen lopulta tein, ja Internetiin, tuhonnut elämääni ainakin osittain? Kun otin ensiaskeleita Internetissä osaltani, tyttöjä ei ollut ATK-piireissä lainkaan koulussamme, ja poikiakin oli vain pieni piiri, jota se kiinnosti. Kun toiset dokasi jokirannassa viikonloppuisin tai juhli koulun päättymistä, itse istuin illat ja yöt netissä hitaan puhelinyhteyden varassa, kun Turun puhelimella oli illasta aamuun pelkän yhden sykäyksen hinnalla ilmainen netti. Voin kiittää vanhempiani siitä, että he maksoivat netissä roikkumiseni niihin aikoihin. Jos Turun puhelimella ei olisi ollut sykäyshinnoittelua, en olisi ehkä edennyt tähän pisteeseen tietokoneiden kanssa, missä olen tänään.

Mutta silti: Palatakseni työelämään, minulla ei ole tarvittavaa kokemusta IT-alalta, näinhän ainut haastattelunikin torppautui osaltani.

Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?

Irti sisäpiirikaupoista

Politiikkaa seuranneena varmaan moni muukin lisäkseni on havainnut, että ainakin valtion tasolla politiikka on aika pitkälle suljetun sisäpiirin peliä, jossa kyykytetään nykyisellään köyhää kansaa. Hallituspaikan valtion yhtiöihin ja niiden hallituksiin sovitaan saunan lauteilla, viimeisimpänä Veikkauksen Harry Harkimo –jupakka.

Mitä haluaisin tuoda itse politiikkaan, ja kunnanvaltuustossakin voisin ajaa missiotani, että toiminta olisi läpinäkyvää, ja aidon kansalaisen ja kansalaisten ja kuntalaisten tekemää tavallisten ihmisten ja pienituloisten asia etusijalla. Nykyinen porvaripolitiikka lisää vettä myllyyn, jotta tuloerot kasvavat, ja niillä joilla on aiemmin tai nyt menee hyvin, niillä menee entistä paremmin jatkossa, ja päinvastoin, joilla aiemmin meni kohtalaisesti tai heikosti, on tällä hetkellä selkeää alamäkeä omassa elämässä. Rikkailta pitäisi ottaa enemmän ja antaa köyhemmille, eikä päinvastoin.