Hämeenlinnaa on kehitettävä asukkaiden ehdoilla

Kun muutin Hämeenlinnaan vuonna 2010 ajattelin, että pääsen asukkaaksi vahvan kulttuurin, koulutuksen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kaupunkiin. Ajattelin, että hienot järvi- ja harjumaisemat ja monipuoliset liikuntamahdollisuudet ovat käytössä. Kaupunki ulottuu Kanta-Hämeen hienoimpiin perinteisiin pitäjiin, Iittalaan (Kalvolaan), Renkoon, Hauholle, Tuulokseen ja Lammille. Ja junalla pääsee sekä Helsingin että Tampereen työpaikoilleni yhtä mukavasti kuin kyseisten kaupunkien kauimmaisista lähiöistä. Ja pienituloisista ja syrjäytyneistäkin pidetään huolta.

Vaikka monia näistä odotetuista ominaisuuksista on tullut todennetuiksi, paljon on ollut myös pettymyksiä ja ihmeteltävää.

Kaupiunginvaltuuston uutisissa on ollut moottoritien kattamista, Innoparkia, Toriparkkia, Sunny Car Centeriä, rikkaiden houkuttelemista rantojen ökytonteilla ja vanhuspalvelujen ulkoistamista yksityisille hoivabisnesketjuille. Eivätkä esimerkit rajoitu vain keskuskaupunkiin. Myös kauniit vanhat maalaiskuntataajamat ovat saaneet omat ympäristön pilaajansa. Aina on kaupunginvaltuuston oikealta laidalta välittynyt uskomus, että muutaman yksityisen yrityksen etua palvelemalla toteutuu myös asukkaiden paras. ”Se mikä on hyväksi General Motorsille, on hyväksi Yhdysvaltain kansalle”, väitettiin suuren veden takana vuosikymmeniä sitten. Sama oppi on ollut käytössä myös Hämeenlinnan kuntapolitiikassa.

Monet ovat myös esimerkit siitä, että yritysten edun politiikka on tullut tai tulossa kaupungille kalliiksi ilman toivottua työllisyyden paranemista. Kun laskujen maksamiseksi on pitänyt korottaa kunnallisveroa, se ei olekaan koitunut asukkaiden palvelujen paranemiseen.  Palvelujen ryhmäkokojen korotukset, henkilöstömitoitusten heikentämiset, asiointimatkojen pidentymiset, pitkät odotusajat hoitoon pääsyssä ja asiakasmaksujen korotukset ovat bisnescity-politiikan kääntöpuoli.

Enkä ole ainoa, joka muuttaa Hämeenlinnaan tai jää tänne asumaan juuri ympäristön, palvelujen, kulttuurin ja koulutuksen ja hyvien yhteyksien vuoksi. Ja me kyllä myös luomme työpaikkoja kulutuksellamme ja yritteliäisyydellämme.  Me vain tarvisimme enemmän edustajia ja vaikutusvaltaa kaupungissamme.

Sote-uudistus – historian suurin YT-prosessi?

Helsingin Sanomat julkaisi 24.3.2017 seuraavan kirjoitukseni:

Sote-uudistuksesta tulisi Sipilän hallituksen esitysten toteutuessa Suomen historian suurin liikkeenluovutusprosessi. Kuntien sote-henkilöstön siirtäminen maakuntiin koskisi yli 200 000 työntekijää. Maakunnat kuitenkin joutuisivat pikaisesti yhtiöittämään kaiken toiminnan, joka avattaisiin markkinakilpailulle. Sitä seuraisi kiireinen näiden yhtiöiden tarvisemien tukipalvelujen yhtiöittäminen, joka koskisi esimerkiksi laboratorioita, kuvantamista (mm, röntgen- ja magneettikuvaus) sekä ruoka- ja muu huoltotoimintaa.

Sote-uudistus merkitsee myös suurta mullistusta yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilökunnalle. Nykyisin kuntien ulkoistamia ja kilpailuttamia yksityisiä ostopalveluja koskevat sopimukset siirtyvät maakunnan neuvoteltavaksi ja kilpailuttamiksi. Yhden tai muutaman työntekijän yrityksille muutos on verrattavissa kunnan työntekijöiden aseman muutokseen. Isot yksityiset ketjut varmaankin jatkavat, mutta niidenkin asema voi muuttua nopeasti. Osia voidaan myydä tai ulkoistaa, uusia pieniä yksityisiä voidaan ostaa ja fuusioida. Muutoksia on luvassa myös muihin kuin kuntien rahoittamiin yksityisiin palveluihin, työterveydenhuoltoon, sairausvakuutuskorvauksia nykyään saaviin yksityisen terveydenhuollon toimintoihin.

Sote-uudistusesityksen markkinakilpailua korostava linja lisäisi paitsi yritysten kasvun mahdollisuuksia myös konkurssien riskejä, painetta kilpailla työehtoja kiristämällä, vuokra- ja pakkoyrittäjyystyöllä, koulutusvaatimuksia alentamalla ja muilla työelämän turvaa uhkaavilla tavoilla. Tällaisten seuraamusten estäminen ei ole ollut esillä Sipilän hallituksen sote-valmistelussa.

Yhteensä muutosten heiteltävänä olisi noin 300 000 työntekijää ja tuhansia yrittäjäammattilaisia. Sosiaali- ja terveydenhuollon ydin on näiden ammattilaisten ja palveluja tarvitsevien asukkaiden kohtaaminen, vuorovaikutus ja palvelutapahtumat. Keskeisiä palvelun laadun osia ja edellytyksiä ovat hoito- ja palvelusuhteen jatkuvuus, ammattilaisen ja asiakkaan mahdollisuus oppia tuntemaan toisensa ja keskinäinen luottamus. Organisaatiomuutokset, suuri työntekijöiden vaihtuvuus ja työntekijöiden aseman epävarmuudesta ja työ- ja muutospaineesta aiheutuva stressi ovat vakava uhka asiakaspalvelujen laadulle. Eikä työntekijöiden hyvinvoinnin sivuuttaminen muutosuhossa ainakaan vähennä sitä uhkaa. On tainnut Kokoomuskin unohtaa ex-ystävänsä Sari Sairaanhoitajan.

Palvelujen laadun takaamisen ja 300 000 ammattilaisen työn ja hyvinvoinnin arvostamisen kannalta olisi ehdottamasti edullista jaksottaa muutos pidemmälle ajalle. Sotevastuun siirtäminen maakunnille ja rahoitusvastuun siirtäminen valtion ja maakuntien “leveimmille hartioille” voitaisiin tehdä hyvin valmisteltuina ensin. Siinäkin olisi riittävästi liikkeenluovutusta ja yt-prosesseja moneksi vuodeksi. Kun tämä muutos olisi selkeytynyt, voitaisiin ottaa uudelleen harkintaa “valinnanvapaudeksi” kutsutun yksityistämisen hyödyt ja haitat ja siitä seuraavat uudet liikkeenluovutukset ja yt-prosessit.

Miksi ehdokkaaksi?

Olen Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas Hämeenlinnassa. Viimeksi olin yleisissä vaaleissa ehdokkaana 45 vuotta sitten Hyvinkäällä ja SKDL:n kaupunginvaltuutettuna 1973-1976. Pysyin erossa puoluetoiminnasta yli 30 vuotta, kunnes vuosi sitten liityin Vasemmistoliittoon. Politiikkaan olen kyllä pyrkinyt vaikuttamaan asiantuntijana ja mielenilmauksiin osallistumalla.

Miksi haluan juuri nyt vaikuttaa myös ehdokkaana ja jäsenenä?

Keskeinen syy on politiikan valtavirran oikeistolaistuminen paikallisesti, Suomessa ja maailmassa. On aiempaa vaikeampi perustella itselleen pelkkää sivusta arvioijan ja viisastelijan roolia, kun vihapuheen, populismin ja pinnallisten tulevaisuusutopioiden suojassa heikennetään ihmisoikeuksia, hyvinvointipalveluita ja työllä toimeentulon mahdollisuuksia; puhumattakaan innosta palata “Lännen etuvartioksi” normaalien naapuruussuhteiden sijasta tai alistumisesta EU:n taloudellisen kurjistuspolitiikan tukijaksi ja toteuttajaksi.

Toiseksi nykyinen Vasemmistoliitto on aiempaa parempi vaihtoehto ihmisoikeuksien, tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen talous- ja sosiaalipolitiikan, ympäristön ja rauhan turvaamisen politiikan toteuttamiselle. Nuori puoluejohto on päässyt eroon vanhasta sisäisen epäluottamuksen ja erimielisyyksien rakentamisen kulttuurista. Vasemmistoliitto edustaa selkeimmin mielipidetiedusteluissa ilmenevää enemmistön kantaa suhteessa Nato-jäsenyyteen, valmiuteen kohdentaa enemmän verovaroja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen, koulutukseen ja nuorisoon sekä ihmisarvoisen vanhuuden turvaamiseen kaikille.

Minulle lähimpänä sydäntä ja aivoja ovat sosiaali- ja terveyspolitiikka ja toiminta rauhan ja kansainvälisen solidaarisuuden ulkopolitiikan puolesta.

Sosiaali- ja terveyspolitiikassa nyt valittavat kunnanvaltuustot ovat erityisen vaativan tehtävän edessä. Vielä ei ole selvää, kaatuuko hallituksen soteuudistusyritys vai ei ja siirtyykö taloudellinen vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista kunnilta maakunnille vai ei. Joka tapauksessa nyt valittavat valtuustot joutuvat ottamaan vastuun valtavasta muutos- tai jälkien korjaamisurakasta. Valtuutetut tekevät valintoja, joilla joko vaarannetaan tai turvataan ihmisten arjen kannalta elintärkeiden palvelujen sujuvuus ja jatkuvuus, kehitys tai surkastuminen Sipilän hallituksen kaoottiseksi valmisteleman murroskauden läpi.

Kuntavaaleilla on myös suuri yleispoliittinen merkitys. Vaalien tulos vaikuttaa siihen, saavatko Perussuomalaiset yhdessä Kokoomuksen ja Keskustan oikeistosiipien kanssa jatkaa Suomen ulkopolitiikan kääntämistä pois realistisesta lähialueiden jännityksen lieventämisen politiikasta kohti vastakkainolon kärjistämisen ja sodan uhkan lisäämisen ulkopolitiikkaa.

Siksi ehdokkuus ja jäsenyys.

Kokoomuksen sote-populismia

Hämeen Sanomat julkaisi 15.3.2017 alla olevan kommentin otsikolla:

Joka toista siksi sanoo on itse se

Kokoomuksen kuntavaaliehdokas Johannes Sippola kirjoittaa (HäSa 14.3.), että hallitus lähetti tarkoituksella esityksen sote-valinnanvapaudesta lausunnolle keskeneräisenä. Tämä ei hänen mukaansa kerro hutiloinnista vaan halusta saada “valuviat” esiin. Kun sekä opposition että hallituspuolueiden sisältäkin aina Kokoomusta myöten lakiesitystä sitten kritisoidaan, kritiikki leimataan populismiksi. Ja saman tien Sippola vakuuttaa, että hallitus poistaa sotepalvelujen jonot ja eriarvoisuudet. Ja saa vielä säästöön meidän vero-eurojamme.

Sippolan lupaukset taitavat olla sitä samaa populismia kuin ennen eduskuntavaaleja annettu lupaus, että koulutuksesta ei leikata. Hallituksen päätökset kertovat toista. Koulutuksesta on leikattu. Sosiaali- ja terveydenhuollon eriarvoisuutta on lisätty huimilla asiakasmaksujen ja lääkkeiden omavastuiden korostuksilla. Soteuudistuksen valmisteluohjeissaan hallitus edellyttää asiakasmaksujen nousevan vielä entisestään. Jo nyt monet pienituloiset Kelan tutkimusten mukaan jättävät lääkereseptejä ostamatta. Lähes 100 000 ihmistä on joutunut perintätoimien kohteeksi asiakasmaksujen maksuhäiriöiden vuoksi.

Populismin sijasta olisi nyt hyvä nojata eduskunnassa ja täällä Kanta-Hämeessä olevaan laajaan yhteisymmärrykseen sosiaali- ja terveydenhuollon siirtämisestä maakunnan hallinnoimaksi ja valtion pääasiallisesti rahoittamaksi. Ja tiedottaaa asukkaille jo nykylainsäädännössä olevasta oikeudesta terveysaseman, sairaalan ja omasta hoidosta vastaavan ammattilaisen valintaan.

Soteuudistusesitysten arviointia

Soteuudistus on yksi suurimpia kuntien ja kaupunkien toimintaan kohdistuvia muutosesityksiä vuosikymmeniin. Olen tutkimusryhmieni kanssa tutkinut ja arvioinut uuditusesityksiä 2000-luvun alusta lähtien. Viimeisin, Sipilän hallituksen 22.12.2016 julkaiseman ”valinnanvapaus”lakiesityksen arvio (klikkaa tämän jutun lopussa olevia linkkejä 1. ja 2.) päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan esityksen hyväksyminen lisäisi eriarvoisuutta, lisäisi potilaiden ja asiakkaiden pompottelua yksiköstä ja jonosta toiseen ja kasvattaisi sekä veronmaksajien että asiakasmaksujen maksajien kontolle tulevia kustannuksia.

Laajempi arvio soteuudistuksen koko valmisteluhistoriasta ja Sipilän hallituksen muista kuin ”valinnanvapautta” koskevista linjauksista (linkki 3.) arvostelee erilaisten ideologisten ja muiden uskomusten varassa tehtyä valmistelua, joka on sivuuttanut asiantuntijoiden kriittiset arviot linjauksia. Se on myös johtanut toistuvaan aikataulujen muutoksiin ja ehdotusten peruutuksiin.

Voit alta klikata myös julkaisuihin, joissa käsittelen erityisesti sosiaalihuollon asemaa soteuudistuksessa (4.), valinnanvapauden ja palveluintegraation asemaa eri uudistuksissa 1960-luvulta alkaen ja nykyisissä terveyskeskuksissa (5.) sekä yksityistämisen ja kilpailuttamisen (markkinoistamisen) malleja julkisissa sote-järjestelmissä (6.) ja Yhdysvalloissa (7). Viimeisin artikkelini esittää yksityiskohtaisen arvion Sipilän hallituksen valinnanavapauslakiluonnoksesta (8).

  1.  http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3651698-sosiaali-ja-terveyspolitiikan-emeritusprofessori-juhani-lehto-johtaako-valinnanvapaus-sote-kaaokseen.
  2.  http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3651700-juhani-lehto-parhaimmillaan-paasemme-valitsemaan-sotepalvelujen-mcdonaldsin-hesburgerin-ja-burger-kingin-valilla
  3.  http://www.labour.fi/ty/tylehti/talous-yhteiskunta-42015/rakentuuko-sotesta-kartano-vai-harakanpesa/
  4.  http://SOTE-uudistus – kipupisteitä ja uusia mahdollisuuksia sosiaalihuollolle.
  5. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-732-9
  6. http://www.julkari.fi/handle/10024/110793
  7. http://www.julkari.fi/handle/10024/100614
  8. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132032/YP170306_lehto_online.pdf?sequence=1

Eläkeläisten ahdinkoa voidaan helpottaa

Hämeen Sanomat julkaisi 25.2.2017 seuraavan mielipidekirjoitukseni:

Hämeenlinnan Eläkkeensaajien puheenjohtaja Ulla Pullola kysyi (HS 23.3.2017), mitä kunnallisvaaliehdokkaat ovat valmiit tekemään pienituloisten eläkeläisten taloudellisen ahdingon helpottamiseksi.

Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että keskeistä on painostaa Sipilän hallitusta hyväksymään kansaneläkkeen niin kutsuttuun takuueläkkeeseen leikkausten sijasta korotus, joka palauttaisi 1980-luvun tason. Olisi myös perusteltua oikaista työeläkeindeksiä pientä eläkettä saavien osalta.

Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto voi myös tehdä merkittäviä päätöksiä kaupungin palveluita tarvitsevien pienituloisten eläkeläisten taloudellisen ahdingon helpottamiseksi. On syytä peruuttaa enemmistöpäätöksillä tehdyt erityisen kipeästi vanhoihin ja sairaisiin ihmisiin kohdistuvat terveys- ja sosiaalipalvelumaksujen korotukset.

Paljon puhuttuun sote-uudistukseen valmistauduttaessa Hämeenlinna voisi ottaa aloitteen ja alentaa omalta ja ostopalvelujensa osalta tilapäisen ja pitkäaikaisen kotihoidon asiakasmaksua.

Myös muut kapungin palvelujen maksut ja niissä olevat eläkeläisalennukset on syytä tarkistaa pienituloisten eläkeläisten osallistumisen parantamiseksi.

 

Juhani Lehto