Eriarvoisuuden luomat terveyserot – miksi valtion ja kuntien kannattaa kaventaa eriarvoisuutta

Eriarvoisuuden käsitteestä ja muodoista

Eriarvoisuus on tasa-arvon vastakohta. Therborn (2013) listaa kolme eriarvoisuutta, jotka liittyvät ihmisyyteen ja ihmisenä elämiseen. Elämänehtojen eriarvoisuus liittyy ihmisen eriarvoisiin mahdollisuuksiin elää ihmisarvoista elämää, eli elinmahdollisuuksiin. Elämänehdot ovat esimerkiksi erittäin eriarvoisia sellaisissa maissa, jossa on vielä nälkää ja aliravitsemusta. Globaalisti elämänehdot ovatkin kaikista eriarvoisimmat.

Eksistentiaalisella eriarvoisuudella Therborn tarkoittaa olemassaolon oikeutuksen eriarvoisuutta. Patriarkaalisuus on hyvä esimerkki eksistentiaalisesta eriarvoisuudesta miehen ja naisen välillä.

Ihmisillä on myös eriarvoiset resurssit elämässään, ja tämä resurssien eriarvoisuus onkin se, mistä eniten julkisesti keskustellaan. Kuitenkin ennen kuin yksilö on edes nähnyt rahaa, hänen elämänsä on ylipäätään mahdollistanut (tai tuhonnut) jo eksistentiaalinen tasa-arvo (tai eriarvoisuus) ja elämänehdot. Yksilön ensimmäiset resurssit ovat useimmiten hänen vanhempansa. Heidän resurssit tai resurssittomuutensa, heidän tietonsa ja taitonsa. Näin meidän jokaisen sosioekonominen taustamme saa alkunsa sattuman kautta.

Miten terveyden eriarvoisuus syntyy?

Sosioekonomisen tutkimuksen piirissä on vakiintunutta tietoa, että yhteiskunnassa koulutus, ammatti-asema ja tulojen epätasa-arvoisuus aiheuttavat terveyden eriarvoisuutta. Eriarvoisuutta katsotaan syntyvän tulojen vaikutuksesta henkilön kulutuskyvyn kautta, eli tulot vaikuttavat siihen, mitä henkilö kykenee hankkimaan ravinnoksi, millaista vapaa-aikaa hän voi viettää, missä hän voi asua ja miten hän voi käyttää terveyspalveluja. Huono taloudellinen tilanne voi aiheuttaa lisäksi jatkuvaa stressiä, joka huonontaa terveyttä ja voi vaikuttaa elämäntapojen valintaan. (Luhtanen 2013)

Henkilön omat voimavarat riippuvat hänen sosioekonomisesta asemastaan. Koulutuksen avulla henkilö saa tietoa, taitoa, asenteita ja arvoja. Hyvä koulutus tukee terveyden kannalta hyvää käyttäytymistä. (Lahelma ja Rahkonen 2011) Koulutus vaikuttaa yksilön omaksumaan tietoon. He, jotka kärsivät terveyseroista eniten, tietävät tästä itseään koskevasta asiasta vähiten. (Therborn 2013)

Jo kauan sitten on havaittu, että köyhä on myös kipeä. Tutkija Peter Townsend julkaisi Englannin rajuja terveyseroja paljastavan Black Reportin vuonna 1980. Raportti näytti selkeän eron köyhän ja rikkaan englantilaisen elämänpituuden ja sairastavuuden välillä. Raportti yllätti koko rikastuvan Euroopan ja länsimaat, koska siihen asti väestön elinikä oli noussut. Ei oltu huomattu, että samaan aikaan kansan sisäiset erot kasvoivat kohisten.  Vaikka meillä kehittyneessä hyvinvointivaltiossa onkin globaalisti katsoen erinomainen tilanne tasa-arvon suhteen, emme ole päässeet eroon sosioekonomisista terveyseroista. (Therborn 2013)

Terveyskuilusta puhutaan, kun tarkoitetaan eroa huonoimman terveyden omaavien ja parhaimman terveyden omaavien välillä. (Sihto ja Palosuo 2013) Mistä tämä kuilu terveydessä johtuu, ja pitäisikö sille tehdä jotain? Onko yksilön vastuulla, miten hän terveydestään huolehtii?  Onko kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet pitää huolta terveydestään? Mitä se vaatii, ja miksi se on niin vaikeaa? Miksi rikkaimmat elävät pidempään kuin köyhät? Onko sillä väliä yhteiskunnallisesti?

Sosioekonominen asema terveyserojen taustalla

Sosioekonomisella asemalla tarkoitetaan henkilön sosiaalisia ja ekonomisia (taloudellisia, aineellisia) resursseja. Aineellisia resursseja syntyy koulutuksella, ammatilla ja tuloilla. (Peltola 2011, Lahelma ja Rahkonen 2011) Henkilön sosioekonomiseen asemaan vaikuttaa hänen vanhempiensa asema ja koulutus, sekä hänen itsensä valitsemansa koulutus. Koulutus johtaa tiettyyn ammattiin ja ammatti-asemaan, joka taas johtaa tietynlaisiin tuloihin. Nämä kaikki tekijät ohjaavat ja muokkaavat henkilön sosiaalista elämää ja ympäristöä. Sosioekoniminen kokonaisuus vaikuttaa terveyteen ja kuolleisuuteen. (Lahelma ja Rahkonen 2011)

Terveyserot sosioekonomisten luokkien välillä ovat suuret. Mitä ylemmässä ammattiasemassa henkilö on, sitä terveempi hän on. Työssäkäyvät ovat terveempiä kuin työttömät. Korkeiten koulutetut ja hyvätuloiset ovat terveempiä kuin pienituloiset ja alemmin koulutetut. Vaikka kokonaisuutena suomalaisten terveys on parantunut ja elinikä noussut, kaikki eivät ole päässeet osallisiksi kehityksestä. Terveyserot eri väestöryhmissä ovat jopa nousseet. (THL ja TTL: Teroka-hanke) Suomessa on nähtävissä merkittävää eriarvoisuutta kansalaisten terveydessä, eikä näitä sosioekonomisia terveyseroja ole toistaiseksi onnistuttu kaventamaan. (Peltola 2011)

Suomen Valtioneuvosto aloitti vuonna 2001 kansanterveysohjelman Terveys 2015, jonka yhtenä useista tavoitteista oli eriarvoisuuden vähentyminen ja heikommassa asemassa olevien suhteellisen aseman ja hyvinvoinnin parantuminen. “Tämän toivottiin johtavan myös sukupuolten ja eri ammatti- koulutusryhmien välisten kuolleisuuserojen pienentymiseen.”

Kansanterveysohjelman loppuarvioinnin mukaan jouduttiin kuitenkin toteamaan, että hyvinvointi ei vieläkään jakaudu tasaisesti. Terveyserot jatkavat Suomessa kasvuaan.  Loppuarvioinnissa todetaan, että yleisellä tasolla suomalaisten terveys ja hyvinvointi on kohentununut ohjelman aikana. “Suomalaiset sairastavat vähemmän ja kokevat terveytensä paremmaksi. Suomalaiset ovat myös oppineet syömään terveellisemmin. On kuitenkin vaikea osoittaa, mitkä myönteisistä muutoksista ovat juuri ohjelman ansiota.”  Kyseistä kansanterveysohjelmaa on kritisoitu toimeenpanosuunnitelman puutteesta. “Koska eri toimijoiden rooleissa ja resurssien kohdentamisessa oli epäselvyyksiä, sitoutuivat ohjelmassa mukana olevat hallinnonalat ohjelman toimeenpanemiseen heikosti. Tulevissa pitkän aikavälin linjauksissa korostetaankin vahvaa toimeenpanoa, poliittista sitoutumista sekä poikkihallinnollista yhteistyötä.”

(http://terveys2015.fi/terveys-2015-kansanterveysohjelma/)

Sosiaalinen eriarvoisuutemme manifestoituu siis terveyseroina. “Suomessa sydän- ja verisuonitautien sosiaalinen eriytyminen on Länsi-Euroopan suurinta, tupakoinnin erityminen toiseksi suurinta ja alkoholikuolemien eriytyminen kolmanneksi suurinta.” (Therborn 2013)

Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöllä ja palveluista saadulla hyödyllä on osoitettu olevan vahva yhteys sosioekonomiseen asemaan. Esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmä ei aina kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti. (https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus)

Suurituloisemmilla on mahdollisuus käyttää työterveyspalvelua ja yksityisiä lääkäripalveluja. He myös käyvät erikoislääkärin vastaanotolla alempia tuloluokkia enemmän. Työttömillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia. Myös kuntien välillä on huomattavia eroja palveluntarjoamisessa. Tilastot paljastavat, että rikkaimmille tehdään enemmän kirurgisia toimenpiteitä ja heille otetaan nopeammin käyttöön uudet tehokkaammat hoidot. (Laaksonen 2011)

Tulot, varallisuus ja terveys

Väestön tuloeroja on tutkittu nimenomaan tulotiedoilla, koska kyseinen tieto on ollut helposti saatavilla. Kritiikkinä siihen voisi sanoa, että tulot ovat vain yhden tietyn hetken tilanne, eivätkä välttämättä kuvaa kotitalouden pysyvää tilannetta. Tämän takia varallisuus voisi olla tuloja parempi mittari. Varallisuutta katsomalla saadaan realistisempi kuva kotitalouden tilanteesta, koska se kuvaa pitkän aikavälin tilannetta. Pitkän aikavälin tilanne on merkityksellisempää, koska terveyden ylläpitäminen tai sairauksien kehittyminen ovat pitkän aikavälin asioita. (Luhtanen 2013, Laaksonen 2011)

Varallisuus jakautuu Suomessa vielä epätasaisemmin kuin tulot. Tämän vuoksi Luhtanen (2013) tutki pro-gradu työssään  kotitalouden varallisuuden yhteyttä kuolleisuuteen. 

Tutkimuksessa selvisi, että nettovarallisuudessa alimpaan varallisuusluokkaan kuuluvilla verrattuna ylimpään varallisuusluokkaan kuuluviin kuolleisuuden riski oli miehillä 188% korkeampi ja naisilla 75% korkeampi. Jos katsottiin velatonta reaalivarallisuutta, kuolleisuusriski alimmassa luokassa verrattuna ylimpään luokkaan oli miehillä 174% ja naisilla 77% korkeampi. Tulokset ovat tilastollisesti merkittäviä. Kuolleisuus riippui siis voimakkaasti varallisuudesta, myös ikävakioimisen jälkeen. Miehillä yhteys oli suurempi kuin naisilla. (Luhtanen 2013)

Varallisuus on jakautunut Suomessa hyvin epätasaisesti. Kaikkein varakkaimmat omistavat melkein puolet (45%) kaikesta nettovarallisuudesta.  Rikkaimman kymmenyksen raja vuonna 2013 oli 458 600 euroa. Vuodesta 1994 vuoteen 2013 vuoteen 1994 rikkain kymmenys nosti varallisuuttaan nettovaroista noin 6 prosenttiyksikköä. Pienituloisten varallisuus ei ole kasvanut samaa tahtia, vaan itseasiassa kääntynyt laskuun. Pienituloisimpien varallisuusosa on pienentynyt 9,5 prosentista 6,7:ään prosenttiin koko väestön nettovarallisuudesta. (Tilastokeskus 2013)

Varallisuutta ei synny työelämässä palkansaannilla. Varakkuuden taustalla on useimmiten peritty omaisuus ja pääomatulot. Työssäkäyvä palkansaaja ei koskaan elämänsä aikana voi työnteolla kohottaa vaurauttaan samalle tasolle.

Luhtanen esittääkin kysymyksen tutkimustuloksiinsa nojaten: jos varallisuuserot vielä kasvavat, suurenevatko nykyiset terveys- ja kuolleisuuserot entisestään? (Luhtanen 2013)

Syyt terveyseroihin eivät ole niin yksinkertaiset, mitä julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää. Mielipidepalstoilla neuvotaan köyhiä poimimaan marjoja ja sieniä, ja mainostataan ilmaista mahdollisuutta kävellä, juosta ja hiihtää.

Englannissa toteutetussa ns. Whitehall-pitkittäistutkimuksessa tutkittiin keskushallinnon työntekijöitä ja huomattiin, että virka-aseman taso oli voimakkaassa yhteydessä sairastumis- ja kuolemanriskiin. Mitä korkeampi virkamies, sitä pienempi riski kuolla. Virka-asema vaikutti enemmän kuin tupakointi tai alkoholinkäyttö. (Marmot 2004, viitannut Therborn 2013)

Kyse on siis paljon syvemmistä asioista kuin yksilön oma terveyskäyttäytyminen. Puhumme kunnioitusvajeesta, elämänhallinnan puutteesta, sekä epävarmasta työelämästä. Therborn ei allekirjoita väitettä yksilön elämäntapojen vaikuttamisesta terveyteen, sen sijaan kyse on yksilön valinnanvarasta, life options. Ihmiset eivät valitse elämäntapojaan, vaan he elävät niiden resurssien mukaan, joita heillä on. Jos ympäristösi on sellainen, ettei siellä ole töitä tarjolla, jos sinulla on vain hyvin pienet tulot, ei mitenkään voida olettaa, että sinulla siinä tilanteessa olisi kiinnostusta johonkin sellaiseen, kuin syömisen ja liikkumisen ajattelu ja näitä koskeva järkevä harkinta. Vasta kun ihminen kokee ylipäätään hallitsevansa omaa elämäänsä, hän voi hallita terveyskäyttäytymistään. (Therborn 2013)

Miksi kaventaa terveyseroja?

Tutkimusten mukaan tulojen ja terveyden välinen yhteys ei kosketa ainoastaan kaikkein köyhimpiä, vaan se jatkuu keskituloisiin saakka ja siitäkin ylemmäs tuloluokissa. Vasta melko korkeassa tuloluokassa terveys ei enää kasva lisää vaan tasaantuu. (Mackenbach ym. 2005, viitannut Laaksonen 2011) Kaikkien ihmisten tulisi olla kiinnostuneita terveyserojen kaventamisesta.

Brittiläinen tutkija Wilkinson on tutkinut tulonjaon vaikutusta väestön terveyteen. Elinajanodote on lyhyempi niissä maissa, joissa tulonjako on epätasaista (esim. Yhdysvallat ja Iso-Britannia). Myöhemmin on tutkittu myös Yhdysvaltojen osavaltioiden tulonjaon ja kuolleisuuden yhteyttä, ja huomattu, että eriarvoistava tulonjako vahingoittaa koko väestötasolla, eikä vain köyhimpiä yksilöitä. Jos siis tasaisempi tulonjako parantaa kaikkien terveyttä, on se hyväksi myös rikkaimpien näkökulmasta. (Laaksonen 2011)

Ihmiset, jotka paheksuvat “sosiaalipummeja”, eivät muista, että sosiaaliturva on myös yhteiskuntarauhan turvaamista. Oikeudenmukaisuus kasvattaa yhteiskunnallista vakautta.

Kansanterveyttä kannattaa parantaa myös taloudellisista syistä. Sairastaminen ja huono terveys aiheuttavat yhteiskunnalle huomattavia menoja. Ihmisen terveys tai sairaus on yhteydessä hänen työllisyyteensä, joten valtion kannattaa yrittää pitää ihmiset työkuntoisina. 

Tärkein syy eriarvoisuuden kaventamiseen on kuitenkin eettisyys. Terveyseroja ei voida hyväksyä, jos yhteiskunnan tavoite on olla tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta.

Tasavertaisuus ja terveyserojen kaventaminen on Suomessa mainittu useassa laissa ja poliittisessa ohjelmassa. (mm. perustuslaki, kansanterveyslaki). Valtiolla ja kunnilla on vastuu turvata perusoikeuksien toteutuminen. Perusoikeuksien tulee olla keskeisessä osassa valtion ja kuntien talouden ja toiminnan suunnittelussa.  Valtion ja kunnan julkisen talouden päätöksenteossa pitää turvata perusoikeuksien toteutuminen. Jos  tässä ei onnistuta, järjestelmä lisää terveyseroja, vaikka sen tarkoitus on kaventaa niitä.

(https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/tavoitteet/kaventamisen-perustelut/eettiset)

Terveyseroja pienentämällä valtion ja kunnan kustannukset vähenevät. Työllisyysaste nousee ja valtio saa turvattua riittävät palvelut väestön ikääntyessä, kun kaikkien ihmisten toimintakyky kohenee. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa terveyden eriarvoisuus ei ole samalla tavalla näkyvää kuin varsinainen köyhyys, joten sen korjaaminen vaatii poliittista tietämystä ja tahtoa. Kaikista huono-osaisimpien terveyden parantaminen on terveyspolitiikan keskeisin asia. (Sihto ja Palosuo 2013)

Varallisuuserojen tasoittaminen nähdään usein poliittisesti vaikeana, ja siksi yritetään vaikuttaa terveellisiin elämäntapoihin yhteiskunnan rakenteellisten syiden sijaan. (Sihto ja Palosuo, 2013)  

Kun tuloerot aiheuttavat terveyden eriarvoa, tulisiko meidän keskittyä tuloerojen kaventamiseen? Therborn (2013) esittelee OECD:n tuloksia rikkaiden maiden sisäisten tuloerojen taustoista. Tärkeimmät syyt tuloerojen kasvuun ovat työntekijöiden järjestäytymisasteen heikentyminen, pätkätöiden lisääntyminen, työttömyyskorvausten madaltuminen, tulojen uudelleenjaon vähentäminen verotuksen keinoin, ja tuotemarkkinoinnin sääntelyn purkaminen. 

Mikä on oikeudenmukaista?

Erilaisilla oikeudenmukaisuusteorioilla voidaan piirtää teoreettista kuvaa ihanteellisesta oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Oikeudenmukaisuuden käsite liittyy yksilön lisäksi yhteiskunnan talouteen ja instituutioihin. Se, miten tavalliset yksilöt kokevat yhteiskuntansa oikeudenmukaisuuden tason, on merkittävää. Jos yhteiskunta koetaan oikeudenmukaiseksi, on sen sosiaalisen luottamus vahva. Talouden kannalta vakaa yhteiskunta ja väestön sisäinen luottamus on tärkeää. Vaikka politiikot ovatkin sidottuja talouden realiteetteihin, heidän on pakko myös huomioda kansalaisten oikeudentaju.  (Herne 2016)

Tutkimusten mukaan tuloerot voivat johtaa siihen, ettei inhimilliseen pääomaan panosteta riittävästi. Jos julkisiin palveluihin, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon, ei osoiteta riittävästi resursseja, on koko väestön terveys riskissä. (Therborn 2013)

Miksi emme helpottaisi koulutukseen pääsyä, ammatinvaihtoa, kaikkea mahdollista, mitä yksilö itse arvioi tarvitsevansa pärjätäkseen paremmin? Kun yksilöt pärjäävät paremmin, valtio pärjää paremmin. Kuka tahansa Suomessa pysyy hengissä, mutta eikö nykyhallituskin peräänkuuluta innovaatioita, uusia bisnesideoita ja kehitystä? Uskon porkkanaan enemmän kuin keppiin.

Miksi nykyhallitus ei sitten tee niin? Koska globaalin markkinatalouden myötä valta on siirtynyt pääomalle. Poliittiset päätökset tehdään pääoman hyväksi alimpien tuloluokkien kustannuksella. Tämä on noidankehä, joka vahvistaa pääoman valtaa entisestään. (Therborn 2013)  Therborn tarkastelee ilmiötä  eriarvoitumismekanismien kautta, ja päättelee, että “finansialisaatio, yhdistelmärahoitus ja sähköiset kaupankäyntitavat ovat valtavasti etäännyttäneet ylintä tuloluokkaa muista. Tulonjaon alapäässä kaikkein haavoittuvaisempia on tönitty vielä alemmille portaille leikkaamalla sosiaalitukia ja tiukentamalla tukien saantikriteereitä.” Lisäksi työvoimaa on heikennetty organisaatiouudistuksilla ja ammattiliittoja heikentämällä.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan terveyserot ovat epäoikeudenmukaisia eivätkä ne ole välttämättömiä, ja siksi niitä tulee pienentää. (CSDH 2008)

Kyse on politiikasta. Me voimme vaikuttaa. Sinä voit vaikuttaa. Äänestä.

Kirjallisuutta

CSDH 2008. Closing the gap in a generation: Health equity through action on the social determinants of health. The final report of the WHO Commission on Social Determinants of Health. World Health Organization , Geneve. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/43943/1/9789241563703_eng.pdf

Herne, Kaisa 2016. Oikeudenmukaisuusteoriat kohtaavat talouden. Kolumni lehdessä Niin tai näin, Filosofinen aikakauslehti nro 88. 1/2016, s.122-123.

Koskinen, Seppo & Martelin, Tuija 2013. Suomalaisten terveys, toimintakyky ja terveyserot. Teoksessa Sihto, Marita & Palosuo Hannele, Topo, Päivi & Vuorenkoski, Lauri & Leppo, Kimmo (toim.) Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt. Teema 17/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampere.

Laaksonen, Mikko 2011. Aineelliset ja taloudelliset tekijät. Teoksessa Laaksonen, Mikko ja Silventoinen, Karri (toim.): Sosiaaliepidemiologia. Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Gaudeamus Helsinki University Press 2011.

Lahelma ja Rahkonen 2011. Sosioekonominen asema. Teoksessa Laaksonen, Mikko ja Silventoinen, Karri (toim.): Sosiaaliepidemiologia. Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Gaudeamus Helsinki University Press 2011.

Luhtanen, Marjukka 2013. Kotitalouden varallisuuden yhteys kuolleisuuteen – haastattelu- ja rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomen väestöstä. Pro gradu -tutkimus, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiologia, Helsingin yliopisto.

Palosuo Hannele, Koskinen Seppo, Lahelma Eero, Prättälä Ritva, Sihto Marita, Keskimäki Ilmo, Ostamo Aini, Martelin Tuija, Talala Kirsi, Hyvönen Elisa ja Linnanmäki Eila (toim.) Yhteenveto ja päätelmät, Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980–2005, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:23. http://www.thl.fi/attachments/kouluterveyskysely/Julkaisuja/passthru.pdf 

Peltola, Suvi 2011. Sosiodemografiset tekijät ja elämäntavat sosioekonomisten terveyserojen taustalla Suomessa. Kandidaatintutkielma, Kansanterveystiede. https://www2.uef.fi/documents/1299922/1299943/Peltola+2012.pdf/35be6632-f751-4ad4-9573-ec20bf0bbdcc 

Sihto, Marita & Palosuo, Hannele 2013. Terveyserot terveyspoliittisena kysymyksenä. Teoksessa Sihto, Marita & Palosuo Hannele, Topo, Päivi & Vuorenkoski, Lauri & Leppo, Kimmo (toim.) Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt. Teema 17/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampere.

Tarkiainen, Lasse & Martikainen, Pekka & Laaksonen, Mikko & Valkonen, Tapani (2011) Tuloluokkien väliset erot elinajanodotteessa ovat kasvaneet vuosina 1988-2007. Suomen lääkärilehti 66(48), 3651-3657.

Therborn, Göran 2013. Eriarvoisuus tappaa. Suom. Tatu Henttonen. Vastapaino. Tampere.

Tilastokeskus 2013. Kotitalouksien varallisuus 2013. Tilastokeskus, Helsinki.

http://www.stat.fi/til/vtutk/2013/vtutk_2013_2015-04-01_fi.pdf 

https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/tavoitteet/kaventamisen-perustelut/eettiset 

http://terveys2015.fi/terveys-2015-kansanterveysohjelma/ 

http://www.teroka.fi/