Dösäkuskin kynästä

Nuorten syrjäytyminen estettävissä.

Nuorten syrjäytyminen alkaa jo varhaisessa vaiheessa ala-aste ikäisenä. Koulu pyrkii kaikin keinoin estämään nuoren syrjäytymisen, usein myös siinä onnistuen. Jatkokoulutus on usein nuorten seuraava vaihe perus koulun jälkeen. Jatkokoulutuksessa korkeampi kynnys estää syrjäytyminen.

Koulun jälkeen töihin siirtyminen heikoin kohta. Mielestäni on sama, mitä työtä nuorille tarjotaan kunhan vastaan ottavat. Yleensä vaan ei ole tarjolla minkäänlaista työtä. Olisiko siinä tärkein kohta?

Käänteisesti, nuorille tarjottava työtä valmistumisen jälkeen. Jos opiskeltuun alaan ei työllisty, silloin työtä tarjotaan sieltä missä tarvetta työn tekemiseen, kunhan työllistyvät. Kunnan tehtävä on taata nuorille työpaikat koulun jälkeen. Työssä olevan nuoren on helpompi työllistyä alalle johon valmistuessa ei ollut mahdollisuutta. Oppisopimus työpaikat tukineen on mieluisa vaihtoehto työnteettäjälle, pienet kulut kunnalle. Myös työn jakamisen yhteydessä voisi tukea nuoren palkkaamista. Nuori joka käy palkkatyössä ei syrjäydy likimainkaan samassa suhteessa kun kotona työttömänä oleva nuori.

Syrjäytymisen haitat jokainen näkee kadulla. Mielenterveys potilaiden sekä päihde ongelmaisten määrä on melkoinen. Ei ihmistä voi kohdella hienossa kauniissa kaupungissa näin. Palkatkaa ennemmin nuoria kun eläkeikäisiä ihmisiä töihin. Tuetaan nuoren palkkaamista.

Dösän fönarist

Mitä öögat tapittaa, dösän kuskin mestas, fönärien takaa avautuva stadii. Kartsat on skrupuja täynnä. Skideil ei ole fyrkkaa bungaa fläpärii. Skloddit  dokaa dösäs vaik lupas pitää flindan fikkas. Yks friidu sittaa jäykkänä, dullaa pistäneen kundin vieres. Narkin öögat stondaa. Mä rupeen studaa. Pitäiskö skulaa slurkit, vai meneeks hetki veks. Summeri pärähtää. Narkkis läks veks, ei ollut huono fiba onneks. Mul kävi flaksi vaik haluis ottaa lobarit.

Hietsus flosaa ja fogelit zungaa, arska sprenna friidut ottaa brunaa. Möhis dösäkuski fönärist daijun duunaa pihalle vislaten gimuleille. Friidut pälyilee ja skriinaa. Sit ois niin gliffa zoraa dösää, siit ei tarttis fyrkkaa bungaa.

Smörgariletkat myllikässä. Onks taas tiistai kun kärryjä vetävät ihmiset tulee kyytiin. kaikki kuitenkin maksaa. jos jollain piippaa kortti ja punanen valo syttyy en kehtaa rahaa ottaa. Sinne kilometrin mittasen jonoon perään ne menee odottelemaan vuoroaan. 3 tunnin kuluttua tulee samat kaverit pois. Joka tiistai ja torstai sama kuvio.

Syrjäytymisen näkyminen katukuvassa.

Sijais-sukulais vanhemmuus

Mitä on perhehoito työnä.

Miten voin ruveta sijaisvanhemmaksi. On useita tapoja ruveta sijaisvanhemmaksi. Kouluttautumalla vanhemmuuteen kursseilla. Ajautumalla sukulaislapsen sijaisvanhemmuuteen. Hakeutumalla sijaisvanhemmuuteen adoption sijaan.

Tarpeita on vanhemmuudessa monia. Auttamisen halu, sääli. Adoption sijaan vaihtoehto. Sukulaisvanhemmuudessa on usein taustalla, pelko sukulaislapsen joutumisesta laitokseen. Perhehoidossa on aina perhe hoitamassa. Perheen määritelmä on isä sekä äiti mahdolliset lapset. Lapselle perheen biologiset lapset ovat sijaissisaruksia. Perhehoitajana toimii aina toinen vanhemmista. Perhehoitajalle kuuluu pienehkö palkkio sekä kulukorvaus lapsen aiheuttamista kulista. Perhehoitaja saa yleensä aloitus rahan lapsen välttämättömien kulujen kattamiseen.

Kun sijaislapsesta päätös tehdään, on tilanne usein yllättävä, varsinkin sukulaislapsen kohdalla. Usein tuodaan kiireellisen huostaanoton yhteydessä, jopa 15min varoitus ajalla, jolloin päätös on tehtävä hetkessä. Lapset on kuitenkin usein sopeutuvaisia.

Sijaisvanhemmaksi ryhtyvän on hyvä tietää että lapsi ei tule yksin. Lapsi tuo mukanaan vanhemmat perheeseen joita on tuettava myös. Mitä paremmat välit sijaislapsen vanhempiin on, sen paremmin homma toimii. Pahimmillaan sijaisvanhempi voi tulla uhatuksi lapsen vanhempien toimesta. Lapsen biologisilla vanhemmilla on aina oikeus lapseen. Myös huostaan ottaneen kunnan lapsesta vastaavalla sosiaalityöntekijällä on vastuu lapsesta jota ei voida sivuttaa. Sosiaalityöntekijä tekee aina päätökset.

 

 

 

Työn jakaminen

Vapaaehtoinen 6-tunnin työaika järjestelmä

Olisiko syytä suuren työttömyyden aikana jakaa työtä kaikille syrjäytymisvaarassa oleville, keventää työssä olevien taakkaa,ja siten parantaa jaksamista. Pitäisikö uudelleen herättää henkiin kuusituntinen työpäivä järjestelmä. Itse ajoin järjestelmää aktiivisesti 1990-luvun lamavuosina. Myös olen itsenäisesti kokeillut muutaman vuoden ajan järjestelmää 2013-2016 välillä saamatta siihen tukea, hyvällä menestyksellä.

Ammattijärjestöt ja useat poliitikot (minä mukaan lukien) ovat vaatineet työajan lyhentämistä. Tavoitteena on pidetty 6-tuntista työpäivää ja 30 tunnin työviikkoa. Työ voitaisiin työttömyyden vähentämiseksi jakaa useamman henkilön kesken. Mahdollisena pidän siirtymistä vuorotyöhön, jolloin osa henkilöstöstä olisi esimerkiksi töissä klo 6-12 12-18 18-24 24-6. Työajan vastustajat ovat kuitenkin ilmoittaneet, vaikka tämä järjestely useilla aloilla saattaisi toimia, on kuitenkin paljon työtehtäviä, joiden jakaminen tällä tavoin useamman henkilön kesken ei ole käytännössä mahdollista, tai ainakin se aiheuttaisi huomattavasti lisäkustannuksia tiedonvaihdon osalta.

Itse näen vaihtoehdon vapaaehtoisena ala kohtaisena.

Ranskassa viikkotuntimäärän pienentäminen otettiin vastaan egolokisena ympäristötekona. Kansalaiset eivät halua luopua työajan lyhennyksestä. Tietääkseni Suomessakin kokeilu jatkui yrityksissä, jotka lähtivät mukaan kokeiluun. Ruotsin kokeilusta on saatu ristiriitaista tietoa.

Itsehavaitut ongelmat olivat. Pekkas-vapaiden väheneminen. Käteen jäävän vuosipalkan pieneneminen.

Itsehavaittu hyöty oli. Vireys taso koheni. Asiakaspalvelu kyky parani. Pekkasten määrä suhteessa tehtyyn työaikaan, pysyivät määrällisesti samana. Vuosipalkka suhteessa tehtyyn työaikaan parani verotuksen osalta. Lomapäivä kertymä ei kärsinyt.

Vapaa-ajan riittävyys toi arjen säästöjä suhteessa palkan menetykseen. Kuukauden nettosäästö pysyi lähes samana kuin ennen kokeilua. Töihin meneminen ei tuntunut arkiselta puurtamiselta. Elin henkisesti tyytyväistä aikakautta.