Minä

Minä olen Niko, 35-vuotias kahden pojanviikarin isä ja rakkaan vaimoni vihitty aviomies Lohjan Moisionpellolta.  Asustamme vanhaa rintamamiestaloa ja pyöriipä nurkissamme myös sekarotuinen Aku-koira. Kun kodistamme löytyy tämän lisäksi yksi vähäpäästöinen henkilöauto, voitaneen sanoa, että taustani on hyvin tavallinen. Olemme tavallinen suomalainen nelihenkinen perhe ja tähän viitekehykseen sijoitan itseni myös poliittisella kartalla. Tavallisten, työssäkäyvien ja työttömien ihmisten asiat ovat minunkin asioitani. Nykypäivän markkinahenkisessä ja pinnallisessa, yksilöllistä menestymistä ylikorostavassa kovassa kulttuurissa on siis edelleen meitä pehmeiden arvojenkin ihmisiä olemassa. Olen itse kokenut elämässäni myös työttömyyden, joten sekään elämänalue ei ole minulle vieras. Uskon voivani puhua monista työelämän ja työttömyyden kysymyksistä vahvan henkilökohtaisen kokemukseni kautta. Kolikon eri puolet ovat siis minulle tuttuja.

Kuten jo insertissäni kerroin, työskentelen Lohjan kaupungin palveluksessa kiinteistö- ja kartastopalveluissa. Olen osa kiinteistönmuodostuksen tiimiä ja pääasiallinen tehtäväni on karttatuotanto erilaisten maanmittaustoimitusten osalta. Vanha termi ”kartanpiirtäjä” kuvastaa työtäni melko täsmällisesti. Pohjakoulutuksena minulla ovat sekä kartoittajan että ylioppilaan tutkinnot.

Perhetaustani on työväenluokkainen ja tämä on varmasti vahvasti vaikuttanut aatteelliseen suuntautumiseeni. En kylläkään usko, vaikka minulla olisi tohtorin paperit ja miljoonan vuositulot, että siinäkään tapauksessa edustaisin mitään muuta kuin vasemmistoa. On tämä myös siten pitkälti luonnekysymys. Olen tehnyt tämänastisen työurani teollisuuden sekä nyt kaupungin palveluksessa työntekijätason tehtävissä. Ei minusta kokoomuslaista saa kirveelläkään. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo sekä universaali vapauden sanoma yhdistettynä jakamattoman ihmisoikeuden arvoon ja ihanteeseen, siinä ovat maailmankatsomukseni ydinkohdat. Ihmisarvo on jakamaton ja se kuuluu meille kaikille. Myös oikeus työhön, toimeentuloon ja turvalliseen elämään kuuluu kaikille. En siedä rasismia enkä käsitä puhetta ”tolkun ihmisistä.” Tuollainen määrittely tuo minulle lähinnä mieleen vaikenevan enemmistön ja silloin olemme hyvin lähellä pahuutta. Ääriajattelua, tuli se sitten mistä suunnasta hyvänsä, ei pidä arkipäiväistää. Fundamentalismi avaa aina helvetin portit. Samaan hengenvetoon totean olevani myös pasifisti ja vakaumuksellinen antimilitaristi. Henkinen ”oppi-isäni” Yrjö Kallinen sanoi jo aikoinaan: ”Ainoa tie rauhaan on rauha. Ainoa keino aseettomuuteen on aseettomuus.” Tähän minäkin vakaasti uskon.

Elämäni varrella olen kerännyt monenlaista kokemusta, josta uskon olevan hyötyä kunnallista luottamustointa hoitaessa. Olen aikoinaan johtanut isoa ammattiosastoa, toiminut työpaikkani luottamusmiehenä sekä edustanut alani työntekijöitä ammattiliiton valtuustossa viiden vuoden ajan. Samanlaista neuvottelua, asioiden esittelyä ja vääntämistä sielläkin oli.  Ihmiset neuvottelemassa yhteisistä asioista. Kuntavaaliehdokkaana olen nyt neljättä kertaa, ensimmäiset vaalini olivat vuoden 2004 kuntavaalit. Nuoresta iästäni huolimatta elämänkokemukseni on laaja ja tämänkin näen vahvuutena. Kyvystä osata suhteuttaa asioita ei liene haittaa.

En tässä yhteydessä ”avaa” itseäni tämän enempää, sillä olen mielestäni kertonut poliittisessa mielessä itestäni kaiken olennaisen ja esim. laajan harrastuskenttäni perkaaminen tässä yhteydessä olisi lähinnä triviaalia.

Uskon, että jokainen ehdokas peilaa itseään ja ehdokkuuttaan oman elämäntilanteensa kautta. Minä elän lapsiperhearkea ja lienee luontaista, että nämä asiat ovat minulle silloin tärkeitä. Olen myös kiinnostunut siitä, minkälaisen Lohjan ja maailman me aiomme lapsillemme jättää. Tätä kautta maankäyttö, -koulutus- ja ympäristökysymykset muodostuvat monessa kohtaa tärkeiksi. Kulttuuri ja liikunta luovat hyvää mieltä ja terveyttä, erinomaisen tärkeitä teemoja nekin!

Näiltä riveiltä toivottavasti paljastui, mitä numeron 90 takana piilee!