Etusivu

Nimeni on Panu Huotari. Olen Kajaanilainen elämää ja luontoa täysillä rakastava teatterin tekijä. Olen kuntavaaleissa 2017 ehdokkaana Vasemmistoliiton listoilla, numerolla 169. Tutustu näillä vaalisivustoillani arvoihini ja ajatuksiini ja äänestä meikäläistä, mikäli ne tuntuvat natsaavan riittävästi omiesi kanssa.

 

 

Kuka, mitä, hä? -Arvot ja aatokset

Lyhyesti

Olen 37-vuotias Kajaanilainen moneen kertaan Suomen ja vähän ulkomaitakin kiertänyt tyyppi. Teen työkseni teatteria hyvin epätyypillisissä työsuhteissa, joiden johdosta minut lienee helpointa lukea prekariaattiin kuuluvaksi. Pääasiallinen työyhteisöni on Kajaanilainen Vaara-kollektiivi. Olen ollut Vasemmistoliiton jäsen vuodesta 2010 lähtien, ennen sitä vaikutin mm. Vasemmistonuorissa. Olen myös Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen.

Minulle tärkeitä arvoja ja aatteita ovat mm. solidaarisuus, tasa-arvo, rauha, luonto ja rakkaus. Minua on sanottu historian yrittäjähenkisimmäksi ihmiseksi. Olen samaa mieltä, yrittäjyyttä tarvitaan ja sitä tulee tukea, se ei kuitenkaan saa, eikä sen tarvitse olla ensi-sijaista edellämainitsemiini arvoihin nähden.

Harrastan ainakin jalkapalloilua, sukeltamista(kunhan saan keuhkosairauden keskeyttämän P1-kurssin vietyä loppuun), luonnon ihailua, lukemista, piirtämistä ja kitaran soittoa. Perheeseeni kuuluu puoliso ja osapuilleen vuosi sitten meille muuttanut kahdeksanvuotias Amstaffi.

 

Vähän pidemmin taustastani

Syntyjäni olen Turkulainen(en ole ihan varma kummalta puolelta jokea), viiden ikävuoden paikkeilla muutettiin kuitenkin muutaman mutkan kautta pohjoiseen Posiolle ja lopulta Kainuuseen Ristijärvelle. Ristijärveltä vaihdettiin murkkuiän kynnyksellä Kajaaniin Jormualle, josta muutin ensin vuodeksi Mieslahteen kymppiluokalle korottamaan ”perssiilleen” menneen yläasteen päästötodistuksen arvosanoja ja sieltä Paltamoon, jossa kävin lukion.

Lukioaikana sain yllättävän uuden kipinän ajauduttuani täysin sattumalta Ristijärven nuoren teatterin ensimmäisen produktion harjoituksiin. Teatteri tempaisi nopeasti mukaansa ja nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, ohjatessani Kajaanissa uskomattoman hienon taiteilijayhteisöni Vaara-kollektiivin hankehommissa elämän suuntaansa etsivien nuorten aikuisten ryhmiä, muistan ensimmäisen esitykseni, samaistun ohjattaviini ja ajattelen tuon sattuman olleen yhden merkittävimmistä hetkistä elämässäni.

Lukion jälkeen muutin takaisin syntymäkaupunkiini Turkuun, suoritin sivarin vanhainkodissa, jatkoin teatteriharrastustani, aloin hakea opiskelupaikkoja alan oppilaitoksiin. Turusta muutin Tampereelle, jossa harrastus syveni ja muuttui koko ajan ammattimaisemmaksi. Lopulta päädyin Kokkolaan opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulussa. Valmistuttuani tein hommia useissa itsenäisissä teatteriproduktioissa eri puolilla maata ja suunnittelin vanhojen opiskelukavereiden kanssa teatteriravintolan perustamista, kunnes lopulta Suomussalmen kunta palkkasi minut syrjäytymisuhan alla olleiden nuorten parissa tehtävään hanketyöhön.

Palattuani Kainuuseen häkellyin erityisesti sen luonnosta. Se oli jotain minkä arvoa en ollut lapsena ja murrosikäisenä kunnolla tajunnut. Legendaarisen ”yheksänkytäluvun laman” runtelema maakunta näyttäytyi tuolloin enemmän kurjuuden tyyssijana, josta oli päästävä mahdollisimman pian pois, kuin nyt, viimein palattuani, sulonsa paljastaneena korvaamattoman kauniina luonnon helmenä. Työssäni havaitsin monelle nuorelle Kainuun olevan vastaavan ankean kirouksen työttömyyksineen ja näköalattomuuksineen, kuin miltä se oli itsellenikin aikanaan tuntunut. Silloin havaitsin, kuten yhä usein havaitsen, nuorten kohottavan katseensa kengänkärjistään usein jo ensimmäisten yhteisten näyttämöharjoitteiden, joihin hekin ovat sattumalta ajautuneet, aikana: katseista kuvastuu hämmentynyt, toivon täyteinen kysymys: ”pystynkö minä todella ilmaisemaan jotain tällaista?”

Soisin vastaavia sattumia sattuvan itse kullekin, ikään ja elämäntilanteeseen katsomatta, sillä mitäpä muuta taide on parhaimmillaan, kuin pinta, jonka läpi pääsemme käsiksi elämään, sen eri puoliin, yhteisöihimme, yhteiskuntaamme ja lopulta itseemme. Elämä ja oma itse saa muodon. Muodon jonka voi ja jota kelpaa näyttää ulospäin, jonka voi viimein selkeästi hahmottaa osaksi yhteisöjä, yhteiskuntaa ja maailmaa. Yksilö ei ajelehdi ja vajoa pohjaan, vaan ui itse päättämäänsä suuntaan. Uskon, että tämä koskee yhtälailla laitosteatterin rutinoitunutta näyttelijää, uutta teatterikentän palvomaa tähtiohjaajaa, kuin soveltavan taiteen hankkeessa ilmaisuharjoitteita tekevää päihdekuntoutujaa, tai työtöntä nuorta. Yhteiskunnan ydintehtäviin kuuluu tarjota näitä voimaantumisen mahdollisuuksia jäsenilleen.

Politiikasta

Lapsesta saakka kotonani on puhuttu ja tehty politiikkaa. Ilmapiiri on ollut suvaitsevainen ja vasemmistolainen. Kuvaavaa on, että näissä vaaleissa Kajaanin vasemmiston ehdokkaina on lisäkseni äitini ja Turun vasemmistossa isoveljeni. Viime vaaleissa isäni ja minä olimme eri kunnissa ehdolla, isä Kajaanissa, itse olin Oulun vasemmiston listoilla. Ja niin edelleen, kauas historiaan. Poliittisuus ja yhteiskunnallisuus kulkee meillä suvussa. Lapsena olin mukana pioneereissa, 15-vuotiaana liityin SDNL:oon, joka muutaman vuoden kuluttua muutti nimensä Vasemmistonuoriksi.

En koskaan ollut erityisen aktiivinen toimija SDNL:ssa ja VaNussa, mutta osaltaan jäsenyys, toki yhdessä teatterin tekemisen kanssa, piti yllä kiinnostustani yhteiskunnallisiin asioihin. Yhtenä merkittävänä muistona pidän SDNL:n kansainvälistä työleiriä Sammalniemessä, johon osallistuin samana kesänä, kun kirkkoon kuuluvat yläasteen luokkakaverini kävivät rippikoululeirillä. Osallistujien ikähaitari oli viidestätoista kolmeenkymmeneen, kaikki olivat kiinostuneita politiikasta, kukin omasta, kuitenkin selkeän vasemmistolaisesta näkökulmastaan. Joukossa oli järjestöaktiiveja, nuorisopoliitikkoja monesta maasta, pakolaisia, luonnonsuojelijoita, punkkareita, muusikoita, taiteilijoita, duunareita ja minä, tavallinen Jormualainen jalkapalloa ja trumpetinsoittoa harrastava, tupakinpolttoa katu-uskottavuuttaan kohottaakseen opetteleva teiniangstaaja. Oli älyttömän hienoa ja yllättäen myös helppoa olla osa tuollaista joukkoa. Vastaavia hahmoja ei vaan Kajaanissa tuohon aikaan näkynyt: ties minkä näköisiä, rohkeita, sosiaalisia, ystävällisiä, älykkäitä, tiedostavia, poliittisia, kapinallisia. Palatessani Kajaaniin silmäni tuntuivat olevan ihan eri tavalla auki.

Muutettuani lukion jälkeen ensin Turkuun ja sitten Tampereelle tuttaviini kuului paljon yhteiskunnalisesti tiedostavaa porukkaa, erityisesti Tampereen lähinnä teatteriväestä koostunut kaveripiiri puhui politiikkaa ja kyseenalaisti rakenteita herkeämättä. En toiminut tuohon aikaan VaNun kaltaisissa järjestöissä, mutta teatterin ja taiteen kautta tuotiin jatkuvasti ja hyvinkin voimakkaasti yhteiskunnallisia asioita esille. Vasta Suomussalmelle muutettuani liityin Vasemmistoliittoon. Äärioikeiston pelottavien, vihaa ja väkivaltaa uhkuvien äänenpainojen noustessa Euroopassa ja Suomessa, koin tarpeelliseksi olla mukana solidaarisuusaatetta, jonka Suomen puoluekentällä erityisesti liitän Vasemmistoliiton arvoihin, korostavassa poliittisessa liikkeessä. Jäsenhakemus-sähköpostin kirjoitin Ämmänsaaren työväentalon yläkerrassa, jossa minulla tuolloin oli pikkuruinen väliaikainen vuokra-asunto.

Vasemmistolla voisi mielestäni olla myös huomattavasti nykyistä painavampi sanansa sanottavaksi mm. Kainuun ja Pohjois-Suomen luontoympäristöjen käytön suhteen. Kun monikansalliset kaivosyhtiöt tekevät tolkuttoman kokoisia valtauksia, lähijärviin vedetään ohi virallisen päätösmenettelyn jätevesien purkuputkia ja tärkeimpiä hiilinielujamme, vanhoja metsiä, hakataan vimmaisesti paljaaksi pelkästään, että muutaman markkinoilla röyhkeästi puljaavan jo valmiiksi liian äveriään pelurin taskut täyttyisivät entisestään, tarvitaan vasemmistoa paitsi työväen liikkeenä ajamaan mm. sahojen ja kaivosten teollisuustyöntekijän oikeuksia(mm. oikeutta ja velvollisuutta tehdä työnsä ympäristön kannalta kestävästi), ennen kaikkea solidaarisuuspuolueena pitämään huolta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja kaiken inhimillisenkin toiminnan kannalta tärkeimmästä yhteisomaisuudestamme – luonnosta ja sen monimuotoisuudesta.

Lopuksi

Tästä tekstistä toivon mukaan lukijalle avautuu edes osa elämääni ja toimintaani ohjaavista arvoista, jotka tulevat taatusti ohjaamaan myös poliittista osallistumistani. Minulle on tärkeää, ettei yhteiskunta jakaudu voittajiin ja häviäjiin, että kaiken perustana oleva luonto pystyy hengittämään vapaasti ja että tekoja tehdään oman ja yhteisen onnellisuuden, eikä voitontavoittelun ja kilpailun ohjaamana. Minulle on tärkeää, että niin pieni, kuin suurikin saa äänensä kuuluviin ja että jokaisen ääni on yhtä arvostettu ja tärkeä.

 

 

Teemat ja kampanjat kunnallisvaaleissa

Pääteemani kunnallisvaaleissa 2017

1. Luonto- ja ympäristöarvot päätöksentekoon läpileikkaavaksi teemaksi.

2. Kajaani hiilineutraalien kuntien joukkoon

3. Kajaanista pohjoinen taidekaupunki -taide ja kulttuuri alueellisen kehittämisen keskiöön: Taide kuuluu keskustaan, lähiöön, maaseudulle, lapsille, vanhuksille, terveille, sairaille, kauniille, rumille – kaikille!

Vasemmistoliiton yleiset kunnallisvaaliteemat, joihin myös sitoudun:

Hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille
http://www.vasemmisto.fi/kuntavaalit-2017/hyvat-sosiaali-terveyspalvelut-kaikille/

Maailman parhaat koulut ja varhaiskasvatus kaikille
http://www.vasemmisto.fi/kuntavaalit-2017/maailman-parhaat-koulut-varhaiskasvatus-kaikille/

Kohtuuhintainen asuminen ja hyvä ympäristö
http://www.vasemmisto.fi/kuntavaalit-2017/kohtuuhintainen-asuminen-hyva-ymparisto/

Parempi työllisyys ja hyvät työehdot
http://www.vasemmisto.fi/kuntavaalit-2017/parempi-tyollisyys-hyvat-tyoehdot/

Kampanjat ja haasteet, joihin olen sitoutunut

Finnwatchin haastekampanja vastuullisen tuotannon puolesta: http://enostahalvinta.fi/

Amnestyn kuntavaalikampanja ”Työ ihmisoikeuksien puolesta alkaa kunnista”: https://www.amnesty.fi/Kuntavaaliehdokas/huotari/

Suomen luonnonsuojeluliiton kuntavaalialoitteet: http://www.sll.fi/mita-me-teemme/kuntavaalit2017

Allianssin lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulu: http://www.huoneentaulu.fi/

Syrjimätön Suomi -kampanja:
https://www.syrjimatonsuomi.fi/index.php

Blogi

Äänestä kuntavaaleissa! Olet muutakin, kuin pisara valtameressä.

Huomenna on vaalipäivä ja viimeinen äänestyspäivä. Mikäli kuluvan vuosituhannen trendi jatkuu, kuntatason päättäjiä on valitsemassa suurin piirtein puolet äänioikeutetuista. Äänestysaktiivisuus on vaaleista toiseen laskenut, vuonna 2012 koko maan äänestysprosentti oli vain 58,2%. Lukemia katsellessa tuntuu, ettei kuntalaisia kiinnosta, millaiset arvot paikallispolitiikkaa ohjaavat, millaista poliittista valtaa heihin tullaan jatkossa käyttämään. Vai onko syy sittenkin jossain muualla? …

Ovatko leikkauslistat vasemmistolaista politiikkaa?

Eilen minulle esitettiin Kajaanin Vasemmistonuorten järjestämässä ”Kultturellissa kuntavaali-illassa” kysymys, mistä Kajaanin kaupungin palvelusta olisin valtuutettuna valmis leikkaamaan ensin. Kysymys sisälsi väitteen, ”koska on pakko säästää”. En muista tarkkaan mitä vastasin, olin niin häkeltynyt kysymyksen vaikeudesta. Nyt, kysymyksen luonnetta vähän enemmän puntaroineena pohdiskelen, miksi sellaista pitää edes kysyä? Miksi sellaista kysyy vasemmistolainen toiselta vasemmistolaiselta? Itse en …

Kulttuurivisioita Kajaanille

Kovin monelle ei sano mitään Lyonin malli. Kovin monelle ei myöskään sano mitään prosenttiperiaate. Avataanpa näitä termejä vähän. Prosentti rakennushankkeista taiteeseen Prosenttiperiaatteessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että prosentti rakennushankkeiden budjeteista käytetään hanketta koskeviin taidehankintoihin. Tarkoituksena on parantaa ympäristöjen viihtyisyyttä taiteen avulla, parantaa taiteilijoiden työllistymisedellytyksiä, sekä tarjota kansalaisten arkeen taide-elämyksiä. Tämä koskee sekä yksityisiä, että julkisia …

Yhteystiedot

Panu Huotari
puh. 044 2808144
panuhuotari@gmail.com