Yhteinen Vantaa

Olen ollut rauhanturvaajana ja solidaarisuustyössä. Olen kokenut ja nähnyt paljon, enkä vain hyviä kohtaloita. Jokainen on samanarvoinen riippumatta ihonväristä, mielipiteistä, sukupuolesta, uskonnosta, iästä ja niin edelleen. Lapsi ei synny estojen, rajoitteiden tai ennakkoluulojen vankina. Ihmiset välittävät toisistaan ja haluavat olla toistensa kanssa. Pohjimmiltaan olemme samanlaisia ihmisiä.

Vasta myöhemmin esimerkiksi kulttuuriset, uskonnolliset tai poliittiset rajat erottavat ihmisiä. Lapset oppivat nämä, niiden kanssa ei synnytä. Vasemmistolainen ajattelu tarkoittaa juuri sitä, että kaikki ovat samanarvoisia.

Olen nähnyt maailmaa monelta suunnalta. Se on saanut entistäkin enemmän pohtimaan, miten maahan muuttaneet voivat tulla osaksi yhteiskuntaa ilman, että he joutuisivat luopumaan sellaisesta, mikä on tärkeää. On kulttuurisia eroja ja tapoja, jotka ovat tärkeitä uudessakin maassa. Uskontokunnasta riippumatta jaamme samat arvot, kuten rehtiyden ja perheen tärkeyden, vaikka saatamme puhua niistä eri tavoin. Ihmisiä erottavat tekijät ovat pieniä.

Myös maahan muuttaneilla on pelkoja ja ennakkoluuloja suomalaisuutta kohtaan. Ymmärrän siitä paljon. Jokainen haluaa pitää lapsensa turvassa, opettaa ”kunnon kansalaiseksi”, tukea ja auttaa aikuiseksi. Suomalainen yhteiskunta ei näytä pelkästään turvalliselta. Samalla: Suomi ei ole vain Suomi. Emme ole vain yksi kansa. Olemme aina sekoittuneet eri kansoista ja heimoista eikä ole vain yhtä suomalaisuutta. Mekin olemme aina olleet kansojen sulatusuuni aina saamelaisista hämäläisiin ja ruotsalaisista saksalaisiin.

Esimerkiksi monikansallinen nuorten kerhotoiminta, tanssi, laulu ja esiintyminen kasvattaisi myös meitä avoimemmiksi ja auttaisi ilmaisemaan omia tunteitamme. Tämä olisi siis ns. kaksisuuntaista kotoutumista. Tämä alkaa jo varhaiskasvatuksen puolelta: eriarvoistaminen nuorena, eriytyminen yhteiskunnasta, aiheuttaa surua, ahdistusta ja kustannuksia. Sopiva kerho- ja opastava toiminta ovat ratkaisuja tähänkin. Täytyy löytyä sopivaa toimintaa, jotta nuoret löytävät itselleen sopivia polkuja koulun jälkeenkin. Kenenpä meistä on helppoa nuorena tietää, millaisen elämän tai työelämän haluamme. Tässä on tärkeä puoli valinnanvapautta: täytyy saada kokea ja etsiä, miksi haluaa aikuisena. Liika tehokkuus ei ole tässä hyväksi.

Maahan muuttaneet ja suomalaistaustaisemmat nuoret löytävät kyllä toisensa. Ongelma onkin siinä, että kunta ei tarjoa riittävästi tukea tai tuki on liian vaikea löytää. Siksi paremmalla politiikalla ja paremmilla palveluilla on keskeinen merkitys ihmisten elämälle lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.