Minä, Pena

Olen 41-vuotias vantaalainen isä ja linja-autonkuljettaja. Tärkeintä elämässäni on olla isä. Sain esikoisen 20-vuotissyntymäpäivänäni. Se muutti elämäni. Kaksi vanhinta lasta ovat jo täysi-ikäisiä, ja nyt olen saamassa uusperheessä vauvan. Lasteni vuoksi teen uhrauksia ja haluan toimia politiikassakin.

Yhteinen vaikuttaminen on verissä. Olen toiminut koko työelämäni ajan ammattiyhdistysliikkeessä. Olen toiminut luottamusmiehenä ja pääluottamusmiehenä. Myös työsuojelutehtävät ovat tuttuja. Ammattiosastossa olen toiminut monissa tehtävissä ja vetänyt koko edunvalvontajaostoa.

Ammattiliitossani AKT:ssa olen tällä hetkellä valtuustossa ja olen osallistunut aktiivisesti kokouksiin koko kauden ajan mm. aloitteita tehden. Tällä hetkellä ay-toiminnassa on vain pieniä tehtäviä, pääluottamusmiehen tehtävistä luovuin vuoden vaihteessa. Lukuisat irtisanomisneuvottelut veivät mehun ja otin huilitauon niistä tehtävistä.

Olen kotoisin pohjoisesta, mutta kotiutunut Vantaalle yli kymmenen vuotta sitten. Vaikka kotini ja sydämeni ovat täällä, pohjoisessa on päästävä käymään määräajoin. Siellä ovat tutut maisemat, tärkeä metsästysseuran mökki keskellä erämaata, lapsuudenystäviä ja sukulaisia. Onneksi täällä Vantaallakin on upeita ulkoilumaastoja. Sipoon korpeenkin pääsee helposti kotoa.

Vantaasta olen ylpeä. Tämä on upea kaupunki, jossa asuu monenlaisia ihmisiä. Kuusijärvellä tulee käytyä kesällä ja talvella. Vaikka haluan osallistua paremman Vantaan ja paremman politiikan tekemiseen, moni asia on myös hyvin järjestetty. Täällä on hyvä asua.

Koiraharrastus on ollut rakas. Olen käynyt noutajien metsästyskokeissa ja useilla koiraleireillä. Koirat ovat olleet tärkeä osa luonnossa liikkumista koirien ja koko perheenkin kanssa. Koirat ovat olleet perheenjäseniä. Huhtikuussa perheeseemme on tulossa myös uusi koira.

Toimin Kosovossa rauhanturvaajana vuosina 2004-05. Halusin lähteä maailmalle ja nimenomaan tekemään hyvää. Vuoden aikana näin paljon dramaattisia tilanteita ja surullisia asioita mutta myös toivoa siitä, että asiat kääntyvät parempaan suuntaan yhdessä ponnistelemalla. Vuosi oli eräänlainen käännekohta. Ymmärsin kansainvälisen yhteistyön ja solidaarisuustyön merkityksen syvällisesti. Vuodesta jäi myös hyviä ystäviä.

Ammattiyhdistystehtävien myötä lähdin kouluttautumaan ja kävin paljon kursseja SAK:n opistolla Nurmijärvellä eli Kiljavan opistolla. Opin neuvottelutoimintaa, työelämän lakeja ja hyvinvoinnin yhteyttä tuottavuuteen. Kävin myös Kiljavan opiston Kuukauden kurssin. Erityisesti opin sosiaalipolitiikasta ja sen tärkeydestä: siitä, miten se oikeastaan yhdistää ne rakenteet, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Kouluttautuminen avasi paljon ajatuksia.

Kotimaisen ay-toiminnan lisäksi olen ollut mukana kansainvälisessä solidaarisuustyössä. Olen Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) Kunnon työn lähettiläs. Olin myös SASK:n opintomatkalla Mosambikissa loppuvuonna 2016. Kävimme paljon keskusteluja paikallisten ay-aktiivien kanssa, joiden myötä opimme itsekin. Solidaarisuustyö on aina ollut lähellä sydäntäni – siitä asti, kun lapsena kuulin kappaleen Kansainvälinen.

Olen toiminut kuljetusalalla suurimman osan työelämästäni. Olen myös mm. toiminut kiinteistöalalla. Nuorena suoritin kuljetusalan ammattikoulun ja ammattitutkinnon. Ajan joitakin keskipitkän matkan linjoja, mutta usein olen kenttäpäivystäjänä, jolloin koordinoin lentokentän ja pitkän matkan linjojen välisiä kuljetuksia, kun maakunnasta on tulossa matkustajia kentälle tai lähdössä kentältä maakuntaan.