Naisista on moneksi…

 

Pohdin usein naisen asemaa paitsi omassa arjessani, myös työpaikalla ja luottamustoimessa. Saimme äänioikeuden (1906) ensimmäisten joukossa koko maailmassa ja siitä me naiset tämän päivän Suomessa voimme olla ylpeitä edelleen.

Tämän ajan yhteiskunnassa on kuitenkin huomion arvoista se, että sukupuoli vaikuttaa edelleen elämän monissa kerrostumissa. Varhaiskasvatuksella ja koulutuksella voidaan oikeasti pureutua tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymyksiin jo varhaisessa vaiheessa ja nimenomaan purkamaan hierarkioita, rasismia, seksismiä, homofobiaa ja transfobiaa.

Kunnan henkilöstöstä suurin osa on naisia, jotka työskentelevät pääasiassa hoivatyössä ja opetustoimessa. Heidän työssäjaksamisestaan on pidettävä entistä parempaa huolta ja heidän asiantuntemuksensa on otettava tosissaan ja hyötykäyttöön. Naisten keskimääräinen elinikä on 5 vuotta korkeampi kuin miesten ja omaishoitajista enemmistö on juurikin naisia. Useissa tapauksissa omaishoidosta muodostuu pakkotyötä, josta ainoa ulospääsy näyttää olevan sairastuminen tai kuolema. Itse olen työni puitteissa useinkin puuttunut omaishoitajuuden kysymyksiin, jos/kun olen huomannut, että hoitaja on kertakaikkiaan väsynyt eikä välttämättä huomaa sitä itse. Kukaan ei jaksa määräänsä enempää ja raja tulee vastaan kaikille.

Oma vaalisloganini on, että ”Parempi maailma on mahdollinen”. Olen todellakin sitä mieltä, että maailmaa voi muuttaa ja siihen ei välttämättä tarvita kuin asenteen muutos ja halu toimia yhteisen päämäärän hyväksi työllä ja tarmolla.  Kaikille kuntalaisille on taattava peruspalvelut ja on tunnistettava ihmisen elämän monimuotoisuus ja erilaiset tarpeet. Kaikilla on oikeus arvokkaaseen elämään, itsemääräämisoikeuteen ja tasa-arvoon jokaisessa elämänsä vaiheessa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa työn merkitys on suuri. Max Weberin teos Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (1905) käsittelee työn merkitystä maallisessa maailmassa ja kirjan sanoma on ajankohtainen edelleen: työetiikka on tärkeä voima sen suunnittelemattomuuden ja koordinoimattoman joukkotoiminnan vuoksi ja juuri tämä on vaikuttanut nykymuotoisen kapitalismin kehitykseen. Tapaan työni merkeissä päivittäin useita iäkkäitä naisia ja kohtaamiset ovat merkittäviä. Keskustelut ovat todella kiinnostavia ja usein nämä naiset kertovat juurikin työstään ja sen merkityksestä: ”kun mie poljin pyörällä 20 km. mennen tullen vuokrapellolle ja pistin heinät seipäälle, hoidin karjan aamuin illoin ja vielä oli neljä alle kouluikäistä lasta pirtissä hoidettavana” Kun sitten kysyin, että mitä mies teki, vastaus oli: ”hää hoiti hevosen”.