(Julkaistu Pohjalaisessa 18.8.2016)
Vanhusten huollosta puhutaan paljon. Huono hoito on ollut pitkään keskustelun aiheena ja hoitajia syytellään. Yhdenkin vanhuksen huono loppuelämä on liikaa, eikä yhdenkään ihmisen viimeisiä elinvuosia saa varastaa kiireen tai rahapulan vuoksi.
Olen työn ja opiskelun kautta nähnyt hyvin monta hoitajaa työssään. Itsekin olen tänä kesänä ollut töissä vanhusten palvelutalossa. Suurin osa tapaamistani hoitajista tekee työnsä niin hyvin kuin se on mahdollista, ja lähes jokainen välittää vanhuksista aidosti. Silti jokainen alalla työskennellyt tietää, että kiire ja säästöt vaikuttavat työn laatuun. Hyväkin hoitaja joutuu joskus kiireen vuoksi tinkimään työnsä laadusta.
Vanhusten kanssa työskentelyssä kaikkein tärkeintä on se, että heille voi antaa aikaa. Iltapesua ei voi tehdä minuuttiaikataululla, vaan on annettava asiakkaan itse tehdä kaikki se, mihin hän pystyy, ja auttaa lopuissa toimissa. Vaikka toimintakyky olisikin niin alhainen, että suurin osa asioista tehdään puolesta, on ihminen silti siinä, elävänä ja hengittävänä. Toimia ei vain toteuteta liukuhihnalla vaan yhdessä asiakkaan kanssa, asiakasta kunnioittaen. Jatka lukemista “Yhdenkin vanhuksen huono loppuelämä on liikaa”