Olen ehdolla kunnallisvaaleissa tuodakseni lisää ryhtiä rakennus- ja viheralueiden kaavoitukseen.
Viime aikoina Helsingissä on ollut vireillä useita rakennushankkeita ja samaan aikaan uusi asemakaava ollaan päivitetty huomattavasti kaikkia Helsingin kasvuodotuksia suuremmalle volyymille. Tapetilla ovat olleet niin keskuspuiston kaavoitus, Rastilan ranta-alueiden rakennus kuin Vartiosaarikin.
On selvää, että Helsingin kokoisessa kaupungissa rakentamiselle on kysyntää. Meillä on pula pienistä ja keskisuurista vuokra-asunnoista minkä lisäksi rakentaminen osaltaan luo työpaikkoja ja lisää sitä kautta verokertymää niin kunnallisella kuin valtiollisellakin tasolla.
Itse näen kuitenkin Helsingin rakentamisessa ja kaavoituksessa muutamia ongelmakohtia joiden vuoksi olen itse päätynyt hakemaan tulevissa vaaleissa kunnanvaltuustoon päättämään kaavoituksesta. Ensinnä asuntotuotannon painopiste on itsestäni hiukan ongelmallinen sillä siitä mistä meillä on kaikista suurin tarve, eli kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista ja pienistä sekä keskisuurista osakeasunnoista, on huutava pula samaan aikaan kun uusille asuntokeskitysalueille kuten kalasatamaan keskittymä nousee ison rahan asuntoja houkuttelemaan rikkaita kuntaveronmaksajia ympäryskunnista sekä muista kaupungeista.
Asuntojen tarve kaupungissa tällä hetkellä on akuutti. Moni opiskelija ja pienipalkkainen vuokralla asuva on jo nyt vuokrien suhteen kestävyysrajoilla ja monilla haave saada asunto Helsingistä on jo mahdottomuus. Samaan aikaan Sato ja VVO ovat vähentäneet asuntotuotantoaan minkä seurauksena nimenomaan sosiaalisesta rakentamisesta on tullut liian vähäistä. Tämän kehityksen riskinä on tietenkin kohtuuton vuokrien nousu jota voidaan mahdollisesti ehkäistä vuokrakatolla. Kuitenkaan vuokrankorotusten katto ei vielä ratkaise asuntojen puutteesta aiheutunutta “markkinaongelmaa”.
Oma näkemykseni on se, että HeKan asuntotuotantoa tulisi ehdottomasti lisätä ja samaan aikaan kaupungin vuokra-asuntojen kriteerejä höllentää. Näin ehkäistäisiin toisaalta eriarvoistavaa aluekehitystä jossa syntyy hyvin toimeentulevia rikkaiden alueita ja heikommin pärjääviä lähiöitä. Asuntotuotannon lisäyksen voisi hoitaa kaupungin oman rakennusyhtiön kautta jolloin asuntorakennuksen kärki kaavoitetuille uudisrakennuskohteille olisi tarvepohjainen sen sijaan että rakennusyhtiöt pääsevät päättämään keskenään mitä he haluavat rakentaa.
Toisekseen alueellisen epätasa-arvon vähentämiseksi osakerakentaminen ja sosiaalinen vuokra-asuntotuotanto pitäisi lomittaa alueittain niin ettei keskittymiä pääse syntymään “hyvien” ja “huonojen” alueiden välillä. Kolmas suuri kysymysmerkki ovat itselleni kysymykset viheralueiden kaavoituksesta.
Alueiden kehityksessä olisi siis tulevaisuudessa ehdottomasti huomioitava rakentamisperusteet kohteittain minkä lisäksi luonnonkohteiden säilyvyyteen ja lähipalveluihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Jokaisella tulisi olla omalla alueellaan mahdollisuus kouluun, terveydenhoitopalveluihin ja kirjastopalveluihin. Lähipalvelut ja paikallinen demokratia ovat oleellisia asioita paitsi sivistyksen ja koulutuksen, niin myös syrjäytymisen ja rikollisuuden estämisessä.
Helsinki on hyvä kaupunki, mutta tällä hetkellä sen asuntotuotannossa on ongelmia joita haluan olla mukana korjaamassa. Emme tarvitse lisää kauppakeskuksia tai keskitettyjä palveluita vaan kohtuuhintaisia asuntoja ja toimivia lähipalveluita.
Näiden puolesta eriytymistä vastaan. Tehdään Helsingistä entistä parempi kaupunki missä niin itähelsinkiläinen vuokra-asuja kuin Eirassa asuva perintöosakkeen haltija voivat yhtälailla tuntea ylpeyttä ja rakkautta kuntaansa kohtaan. Lopetetaan eriarvoistava rakennuskehitys ja siirrytään takaisin politiikkaan jossa kaupunkilainen ja kaupunkilaisen tarpeet ovat keskiössä yritystoiminnan tai voittojen sijaan.
Olen 40 vuotias Vuosaarelainen nainen ja Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas. Ammatiltani olen alunperin puutarhuri ja sen lisäksi kokenut myyntityön ammattilainen. Koulutukseltani puutarhuri ja merkonomi.
