Ovatko leikkauslistat vasemmistolaista politiikkaa?

Eilen minulle esitettiin Kajaanin Vasemmistonuorten järjestämässä “Kultturellissa kuntavaali-illassa” kysymys, mistä Kajaanin kaupungin palvelusta olisin valtuutettuna valmis leikkaamaan ensin. Kysymys sisälsi väitteen, “koska on pakko säästää”. En muista tarkkaan mitä vastasin, olin niin häkeltynyt kysymyksen vaikeudesta. Nyt, kysymyksen luonnetta vähän enemmän puntaroineena pohdiskelen, miksi sellaista pitää edes kysyä? Miksi sellaista kysyy vasemmistolainen toiselta vasemmistolaiselta?

Itse en ole hakemassa valtuustoon laatiakseni neljä vuotta leikkauslistoja, vaan koska haluan tuoda kuntapolitiikkaan eteenpäin suuntaavaa, sosiaalisesti oikeudenmukaista arvopolitiikkaa. Jos on pakko säästää, leikkauspolitiikka on pohjimmiltaan sen vastakohta. Leikkaukset ym. hätätoimet tuppaavat tulemaan bumerangina takaisin esim. sosiaalisten ongelmien, sairauksien, rikollisuuden, luonnon pilaantumisen ja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen, eli juuri niiden asioiden, joita vasemmistolaisessa arvomaailmassa pyritään ihan poliittisella ohjelmatasollakin estämään, muodossa. Yksinkertaistetusti: leikkaus ei ole sama asia, kuin säästö, vaikka poliittinen oikeisto niin väittäisikin.

Todellista säästöä on satsaaminen heikossa asemassa olevien ihmisten aseman parantamiseen ja turvallisuuden lisääminen avoimen päätöksenteon ja yhteisölliseen kokemukseen ja toimijuuteen kannustamisen kautta, luonnon tulkitseminen elämän perustana, eikä raaka-aineresurssina, sekä uusien lähestymiskulmien etsiminen jo havaittuihin ongelmiin. Se on säästöä pitkällä tähtäimellä. Pörssiyritysmaailmasta julkisyhteisöjen politiikan laadunseurantaan omaksutut kvartaalikatsaukset ovat loppujen lopuksi erittäin huonoja sosiaalisen oikeudemukaisuuden ja hyvinvoinnin mittareita.

Loputon valtion ja kuntien taloustilanteesta riippumaton leikkauspuhe, jota olen koko aikuisikäni saanut kuulla, olipa sitten taloudellinen nousu- tai laskukausi, perustuu pohjimmiltaan utooppiseen kuvitelmaan rahatalouden ja talouskasvun ylivoimaisuudesta muihin elinvoimatekijöihin nähden ja siihen poliittisen vasemmiston olisi syytä alkaa esittää vastauksia. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kohtuutalouden visiot täytyy nostaa poliittisen ajattelun kärkeen. Onkin ilo havaita, että monella vasemmistolaisella on todella ajatustensa pohjalla loputtomaan talouskasvuun perustuvan kulutusyhteiskuntaideologian haastamisen halu ja tarve. Todellinen haastaminen tapahtuu lopulta vain aiheesta puhumalla ja omia ajatuksia käytäntöön soveltamalla yhtälailla politiikan ja yhteisöjen, kuin yksilöidenkin tasolla. Yhteiskunnalliset utopiat, visiot ja poliittisen puheen määrittäminen eivät ole, eikä niiden pidä olla poliittisen oikeiston yksinoikeuksia.

Keitä tuleviin valtuustoihin eri puolilla maata valitaankaan, nostakaa katse pois leikkauslistoista, siirtäkää se ihana, auringon lailla häikäisevä peilikuvanne hetkeksi syrjään ja katsokaa ympärillenne. Katsokaa eteenpäin, miltä todella haluatte kuntanne näyttävän – ei nyt, vaan aikaisintaan kymmenen vuoden päästä. Unelmoikaa, visioikaa, revitelkää oikein kunnolla ja tehkää poliittiset ratkaisunne näkymänne mukaan. Kaikki unelmanne eivät varmasti toteudu, mutta on tärkeää suunnata energiaa niiden suuntaan. Tämä aika on teillä lainassa tulevalta ajalta. Käyttäkää se sitä silmällä pitäen.

Kohtuutaloudesta: http://www.e-julkaisu.fi/kohtuusvaarassa/onnen_aikoja_rajallisella_planeetalla/