Opintomatka Mosambikiin osa 1.

Mosambik 15 päivää

Tammikuussa sain tietää, että minut on valittu Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) opintomatkalle Mosambikiin. Olin hakenut matkalle, mutta toki varma en ollut että ylipäätään pääsisin matkalle. Voi sitä ilon päivää, kun Jukka Pääkkönen SASKista ilmoitti valittujen nimet ja olin yksi lähtijöistä.

Kansainvälinen solidaarisuus oli kiinnostanut jo pitkään. Työväenliikkeellä ympäri maailmaa on samanlaiset tavoitteet: elämiseen riittävä palkka ja turvalliset työolot. Halusin nähdä maailmaa, ja nyt toteutui useampikin unelma yhdellä kerralla.

 

Pitkä matka ja ensimmäiset tapaamiset

Päivät 1-2
Kokoonnuimme 26.11. klo 14.30 Helsinki-Vantaan lähtöaulaan T2-terminaalissa. Vain hetkeä aiemmin olin sanonut lapsille ja tyttöystävälle, että ikävä tulee. Kauan odotettu opintomatka oli alkamassa. Lento lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä kello 16.20. Ensimmäinen välilasku oli Münchenissä, jonne saavuimme klo 18.20. Seuraava lento oli hiukan pitempi: lentoaika seuraavaan kohteeseen Johannesburgiin olikin jo melkein 11h. Tämän jälkeen odotti vielä tunnin lento Maputoon, jonne saavuimme toisena matkapäivänä aamupäivällä klo 10.20. Paikat puutuneina saavuimme hetimiten majapaikkaamme Maputossa, joka oli nimeltään Kaya Kawanga. Se tarkoittaa suomeksi ”oma koti”. Olimme siis kotona.

Toisen päivän alussa ehdimme hiukan levätä lennon rasituksista, kunnes suuntasimmekin jo ensimmäiseen tapaamiseen Marnabrasa-ravintolassa. Siellä tapasimme Industri Allin seminaariin Maputoon saapuneet SASKin edustajan Tarja Valtosen sekä eri liittojen edustajia: Annemarje Salosen, Tarja Lopin ja Päivi Turtiaisen. Ilta meni keskustellessa Suomen politiikasta sekä Mosambikin tilanteesta. Tapaaminen oli hyvin rento ja ruoka oli erinomaista. Saimme maistaa Mosambikin meren antimia yllin kyllin. Enpä ole ennen syönyt äyriäisiä niin useassa muodossa. Vatsa täynnä ja mieli iloisena painuimme yöpuulle ensi kertaa Maputon tähtitaivaan alle.

Päivä 3
Kaikki heräsivät ajoissa aamupalalle lennon rasituksista huolimatta. Päivä lähti käyntiin unisissa, mutta iloisissa merkeissä. Ensimmäinen virallinen vierailu tehtiin Mosambikin Suomen suurlähetystöön. Meidät otti vastaan lähetystön kakkosmies, sillä lähettiläs olikin Suomessa. Keskustelimme Mosambikin historiasta, nykyisyydestä sekä tulevaisuudesta – Suomen kehitystyöstä Afrikassa sekä uusista suunnitelmista.

 

Mosambikin verinen historia ja ajan haasteet

Mosambik on entinen Portugalin siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1975, Portugalia vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämän jälkeen kävi kuten monen muunkin entisen siirtomaan itsenäistymisen jälkeen: käynnistyi verinen sisällissota. Sota jatkui useita vuosia aiheuttaen noin miljoonan ihmisen kuoleman. Sodan loputtua sosialistinen sissijärjestö Frelimo otti vallan. Presidentin vaaleissa voitti Frelimon entinen sissipäällikkö Samora Machel, joka valittiin suuren kansansuosion myötä uuden valtion ensimmäiseksi presidentiksi. Vaalit voittanut Frelimo on pitänyt valtaa näistä päivistä tähän päivään.

Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Neljäsosa kansasta opiskelee viidenteen luokkaan asti, suurin osa siis ei edes sinne asti.

Mosambikissa on valtavasti luonnonvaroja joita voitaisiin hyödyntää. Luonnonvarat ovatkin käymässä täällä luonnonvarakiroukseksi.

Hallinto on ottanut miljardeja lainaa valtion takauksella ilman parlamentin hyväksyntää. Siksi Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund IMF) ovat keskeyttäneet lainoitukset. Myös kansainväliset kehitysyhteistyövarat on jäädytetty (niiden osuus on 25 % valtion budjetista), kunnes IMF on tehnyt tarkastuksen väärinkäyttöepäilyistä.

Mosambik on ajautumassa vakavaan talouskriisin pienen joukon ahneuden takia. Epäillään, että kadonneet miljardit ovat olleet etukäteisnosto tulevista tuloista, jotka maa olisi saanut myytyään luonnonvarojaan. Maa on kärsinyt taloudellisesti ilman kavalluksiakin globaalin taloustaantuman takia. Metallien hinnat ovat olleet alhaisia ja kaikkia suunniteltuja investointeja ei ole tehtykään alueen kaasuesiintymien hyödyntämiseksi.

Kaiken ikävän lisäksi maassa on poliittissotilaallinen kriisi (taisteluita käyty 2010-2014). Oppositiopuolue Renamo haluaa valtaa omilla kannatusalueillaan pohjoisissa provinsseissa. Frelimo ei ole ollut halukas antamaan valtaa Renamolle, joka on vastannut väkivallalla ja iskuilla. Mosambikissa kaikki valta on voittaneella puolueella, joka tekee kaikki tärkeät virkanimitykset. Renamolla on isompi kannatus keski- ja pohjoisen alueen provinsseissa, mutta silti se ei pääse vallankahvaan kiinni. On kuitenkin herännyt epäilys, että Renamon johto olisi vain vallan ja varallisuuden perässä, eivätkä he aikoisi jakaa varallisuutta Frelimoa tasaisemmin. Maassa on myös paljon kulttuurista eriarvoisuutta; kouluttamaton ja sivistymätön kansanosa ei rikkaan etelän asukkaiden mielestä ehkä edes ansaitse varallisuutta.

 

Koulujärjestelmä on puutteellinen

Portugali on virallinen kieli ja tällä hetkellä myös koulujen opetuskieli. Kuitenkin Mosambikissa suurin osa ihmisistä puhuu muuta kuin portugalia; maassa puhutaan noin kymmentä eri kieltä, joista osaa ei ole koskaan edes laajennettu kirjakieleksi. Tämä tuo valtavan ongelman: miten voidaan opettaa lapsia, jos nämä eivät osaa edes virallista opetuskieltä? Sama tilanne, vaikka paljon miedommin, voitaisiin kuvitella, jos Suomessa alettaisiin opetuskielenä käyttämään pelkkää ruotsia.

Paljon pitää tapahtua muutoksia maassa, jossa on monin muin tavoin niin hyvät ja ihmisen elämälle suotuisat edellytykset.

 

Ammattijärjestötapaamisia

Mosambikin toiseksi suurimmassa ammatillisessa keskusjärjestössä Consilmossa innostuneen delegaatiomme otti vastaan iloinen sekä rehdin oloinen mies. Kiertelemättä ja kaartelematta hän kertoi itse samat tiedot maan tilanteesta ja ongelmista, jotka olimme jo aikaisemmin saaneet lähetystöstä.

Maassa ei ole yleissitovia työehtosopimuksia, vaan lähes kaikki sopimukset ovat joko urakka- tai paikallisia sopimuksia. Varsinkin rakennusalalla tämä tarkoittaa haastetta, johon on vaikea vastata. Jokaisen työmaan palkat neuvotellaan erikseen, joskin mitä suurempi on yritys, sitä enemmän palkkaa yleensä saa. Palkan määrä ei siis ole sidottu itse työhön, vaan yrityksen kokoon. Toinen haaste ovat kiinalaiset yritykset, jotka eivät ole aiemmin päästäneet liittoja työmaille. Tässä on kuitenkin edistytty ja liitto on paikoin jo päässyt neuvottelemaan. Talouden taantuma ja kriisi ovat kuitenkin näkyneet palkoissa. Lyhyessä ajassa palkat ovat tippuneet n.160 dollarista 65dollariin. Liiton tavoite on ollut saavuttaa 200dollaria, mikä nyt tuntuu jo melkein mahdottomalta. Puheenjohtaja oli silti optimisti. Hän uskoi että suunta vielä kääntyy.

Tapaamisesta jäi hyvä ja selkeä kuva Mosambikin liittojen nykyisestä sekä toiveikkaasta tulevaisuudelta.

Seuraava tapaaminen olikin suurimmassa keskusjärjestössä OTM-CS:ssa. Meitä vastassa oli virkamiesmäisesti puhuva järjestön johto. Keskustelu jäi ympäripyöreäksi kerronnaksi maan ja järjestön tilasta. Emme saaneet juuri mitään irti, ja varmaan tiesimmekin tähän tapaamiseen mennessä jo tarpeeksi maan tilasta, emmekä saaneet kertauksesta mitään uutta.

Pitkän päivän ohjelmaan kuului myös piipahdus SASKin toimistolla Maputossa. Toimisto oli pieni huone, jossa oli pöytä sekä tuoli. Tämä oli paikka, jossa paikallinen työntekijä Simeon työskentelee Eurooppaa suuremman alueen projekteja vetäen. Emme nähneet loistokkuutta, mutta kauniin ja vaatimattoman työhuoneen ravintolan parvella. Työtiloihin ei ainakaan ole meidän varojamme käytetty.

Illallinen syötiin Maputossa asuvien suomalaisten kanssa. Saimme kuulla monia tarinoita Mosambikista, ja useista hankkeista, joita maassa on tehty. Erityisesti jäivät mieleen ne meilläkin niin tutut taksvärkkikeräykset. Oli ilo kuulla, että suomalaisten keräämillä tuotoilla rakennetut koulut olivat edelleen toiminnassa.

Huomioitavaa on myös se, että suomalaisten antamia avustuksia ei epäillä käytetyn väärin.

Keskustelut jatkuivat Industri Allin kokousosallistujien tapaamisilla. Saimme lämpimän vastaanoton paikallisilta sekä muiltakin kokoukseen osallistujilta. Kuinka tärkeää onkaan osallistua opintomatkalle ja tukea omalla läsnäololla kehittyviä maita.

 

Yhteistä ja erilaista

Seminaari mosambikilaisten liittojen edustajien kanssa aloitettiin esimerkillä Suomesta Olkiluoto kolmosen työmaalta. Mosambikilaiset tajusivat, että ei se länsimaakaan kaikkia ongelmia saa hoidettua. Keskusteluissa huomasimme olevamme samalla työmaalla, sillä usein huomasimme, että ongelmat ovat varsin samoja: prekaari työ, vaikeudet saada jäseniä, työnantajien neuvotteluhaluttomuus, osa-aikaiset työsuhteet. Kuunnellessani keskusteluita olisin voinut luulla, että mosambikilainen liiton edustaja olisi yhtä hyvin voinut olla meiltä Suomesta, niin tutuilta ongelmat kuulostivat.

Eroista suurin on se, että Mosambikissa työehtosopimukset ovat lähinnä paikallisia yrityskohtaisia sopimuksia vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ongelma on myös se, että jokainen sopimus kestää vain vuoden. Vuosittain huhtikuun loppuun mennessä kaikki sopimukset pitää tehdä uusiksi.

Pääsin keskusteluun myös paikallisen satamatyöntekijöiden ja kuljetustyöntekijöiden edustajien kanssa.

Kerroin esimerkin siitä, kuinka järjestäytymisaste vaikuttaa edunvalvontaan. Esimerkkinä otin Suomen satamat ja kuorma-autopuolen. Toisessa uhkailu ja palkkojen polkeminen on mahdotonta ja toisessa mahdollista. Järjestäytyminen ja jäsenhankinta ovat järjestön kivijalka. Tästä yritin pitää puheenvuoroja seminaareissa ja keskusteluissa, ja toivon että asia menikin perille. Jatkoin esimerkkiä kuvaamalla, miten vahva sataman liitto voi tukea heikompia liittoja työtaisteluissa. Kävi ilmi, että Mosambikin lainsäädännössä tulilakot ovat kiellettyjä. Myös Mosambikin kulttuuri on sellainen, että työntekijät eivät mielellään lakkoile, vaikka aihetta olisikin. Taustalla on kommunismin aika itsenäisyyden alkuvuosilta.

Lakkoja koskeva lainsäädäntö on varsin tuoretta.

Saimme piikittelyä siitä, että he mieluummin neuvottelevat kuin lakkoilevat, he olivat ymmärtäneet että me olisimme jatkuvasti heti lakossa. Tämä toki korjattiin.

Mosambikilaiset lakot myös murtuvat varsin nopeasti ja kärjistyvät väkivallaksi. Tästä sain yhteenliittymän Suomen ensiaskeliin itsenäistymisen jälkeen. Lakkoilujen aikaan tuotiin kaupunkeihin Suomessa muiluttajia hakkaamaan ja pelottelemaan työväki takaisin töihin.

 

Seuraavan seminaaripäivän aloitti Metallin ja energia-alan edustaja. Metallialan järjestäytymisaste on noin 60 %. Kaivokset ja tehtaat ovat varsin hyvin järjestäytyneitä.

Työttömyys ja köyhyys aiheuttavat sen, että työntekijät ovat valmiina tekemään orjapalkalla töitä. Jos joku vaatii parempaa palkkaa, irtisanotaan hänet välittömästi.

Varsinkin puiden istuttajat sekä muut metsä- sekä maatalousalan työntekijät ovat todella huonossa asemassa. Päivän palkka voi olla vain 80-200mt, joka on noin 1-3 dollaria. Äärimmäisen köyhyyden raja on noin 1 dollaria.

Määräaikaisia sopimuksia ei saa olla kahta perättäistä enempää. Tätä kuitenkin kierretään siten, että työntekijä pakotetaan suullisella sopimuksella tekemään työtä jollain toisella nimellä. Yritykset pitävät kaksinkertaista kirjanpitoa ja lähettävät väärennetyt versiot työministeriöön tarkastettavaksi. Ne näyttävät oikein tehdyiltä.

Korruptio on iso ongelma, samoin resurssien puute.

Mosambik on äärimmäisen eriarvoinen yhteiskunta. Metalli- ja rakennusala ovat suhteellisen hyvin saaneet hoidettua työntekijöiden työehdot säälliselle tasolle. Vaikeampi on tilanne aloilla, jotka ovat syrjässä ja vaikeasti tavoitettavissa.

 

Naisen paikka

Maassa on vahva kulttuuri siitä, että naisten tulisi hoitaa perhe. Tyttöjen koulutukseen ei ole panostettu eikä naisten työuraa ole välttämättä edes pidetty hyväksyttävänä.

Mosambikilainen liiton edustaja ymmärtää tilanteen järjettömyyden. Hän kertoi että naisten koulutus pitää saada paremmaksi, että sitä kautta naisten asema paranee.

Mosambikissa naisia on todella vähän esimies- tai johtotehtävissä.

Naisten asema on kuitenkin myös parantunut, mutta vain kehittyneimmissä provinsseissa.

Lainsäädännössä sekä useiden liitojen säännöissä naisten oikeudet on huomioitu. Ongelma onkin enemmän siinä, etteivät oikeudet toteudu, kuten pitäisi. Samaa on meillä Suomessakin.

Eräs nainen kertoi kuvauksen perheestään. Isoisä tuli vierailulle heidän luokseen ratsastaen aasilla pyhäpuku päällä. Isomummo käveli koko matkan perässä tuliaisten ja juomien kanssa. Isoisälle tuli kuuma ratsastaessa, joten hän antoi takkinsa kannettavaksi isomummolle. Tällä eleellä kuvataan vahvasti, että mies on pomo. Poikalapselle ostetaan autoja ja tyttölapsille nukkeja, sillä nukeilla opetetaan tyttö hoitamaan lapsia. Tajusin, että näinhän se on: vaikka tyttö haluaisi auton, niin usein Suomessakin sanotaan, että tytöt leikkivät nukeilla. Vaikka Suomessa on pitkään ajettu naisten tasa-arvoa, on meilläkin näitä sisäsyntyisiä tapoja. Niiden kitkeminen on vaikeaa, ja syrjimme huomaamattammekin.

Kotiapulaisten liitolla ei ole minimipalkkaa, joten kotiapulaiset joutuvat usein sosiaaliturvaverkon ulkopuolelle. Syynä tähän on se, että he eivät usein pysty maksamaan 250mt suuruista sosiaaliturvamaksua, sillä palkka on niin alhainen.

Keskustelun kuluessa mosambikilaisten miesedustajien toiminta vaikutti jopa hieman levottomalta. He kokivat tarpeelliseksi alkaa puolustella toimintaansa, tasa-arvon tilaa ja lainsäädäntöä, kun keskustelun naisedustajat olivat kertoneet avoimesti perheistään ja työelämästä.

 

Yritysvastuusta yhteiseen vastuuseen

Keskustelimme myös yritysvastuusta. SASK:n puolesta matkaa johtanut Jukka Pääkkönen kertoi maailman ja Suomen tilanteesta. Yritysvastuu on niin kauan vain politikkaa tai sanahelinää, kun se ei johda vastuulliseen toimintaan.

Tehtaiden vastuullisuusraportit tilataan usein konsulteilta, jotka harvoin osaavat tai edes pääsevät kunnolla tekemään raporttia työoloista tai palkoista. Liittojen pitäisi valvoa suomalaisia yrityksiä maailmalla, jotta saisimme kiinni yritykset, jotka rikkovat sopimuksia ja lakeja.

Kansainvälinen ihmisiä ja yrityksiä koskeva sopimus velvoittaa jäsenmaat valvomaan yrityksiä. Tätä tulisi liittojen käyttää yritysten valvonnassa.

On siis paljon välineitä ja mahdollisuuksia paremman maailman rakentamiseen. Vaikka opintomatkalla löysimme paljon epäkohtia, löysimme myös paljon samanlaisia tilanteita, hyviä käytäntöjä ja toiveikkuutta tulevaisuuteen.