Hyvä kiertää

Eilen illalla työpäivän päätyttyä hämärässä tuli vastaan mies, kun olin varikolta lähdössä. Mies on tuttu työtoveri vuosien takaa. Hän moikkasi.

”Moi Pena, päätettiin vaimon kanssa äänestää tänä vuonna Vasemmistoliittoa”, mies kertoi.

Ilahduin. ”Ai, mahtavaa, onpa kiva juttu”, vastasin.

Hän ei ollut kuitenkaan päässyt vielä asiaan, vaan paljasti sen nyt: ”Äänestettiin numeroa 397.”

Se oli mahtava tunne, meinasi tippa nousta silmiin. En ole tehnyt vaalityötä työpaikalla, eikä siellä vaalityötä voikaan tehdä. En tiennyt, että hän edes tietää, että olen ehdolla. Tämä tilanne tuli siksikin yllättäen.

Työpaikalla olen kyllä hoitanut pitkään työntekijöiden yhteisiä etuja ensin varikon luottamusmiehenä ja sitten koko yhtiön pääluottamusmiehenä. Sitä kautta olen tietysti hoitanut myös hänen etujaan. Olen tehnyt järjestötöitä ja vapaaehtoisuuteen pohjautuvia töitä vuosikausia. En ole laskenut vastikkeita työstä, en ole laskenut näiden töiden tunteja.

Oli liikuttava hetki ymmärtää, että tämä mies on nyt valmis luottamaan niin paljon meikäläiseen, että on valmis antamaan äänensä. Kunnan valtuustossa edustetaan kuntalaisia. Valtuutettujen tehtävänä on varmistaa, että kuntalaisia kohdellaan tasapuolisesti: yhteistä hyvää haluan ajaa sielläkin.

Kaiken yhteisen hyvän tekeminen kiertää takaisin. Olen auttanut muita, nyt sain luottamuksen osoituksen tältä mieheltä. On nöyrä olo. Sain häneltä vahvistusta ja uskoa siihen, että hyvää tekemällä saa hyvää takaisin, joskus yllättävästikin.

Yhteinen Vantaa

Olen ollut rauhanturvaajana ja solidaarisuustyössä. Olen kokenut ja nähnyt paljon, enkä vain hyviä kohtaloita. Jokainen on samanarvoinen riippumatta ihonväristä, mielipiteistä, sukupuolesta, uskonnosta, iästä ja niin edelleen. Lapsi ei synny estojen, rajoitteiden tai ennakkoluulojen vankina. Ihmiset välittävät toisistaan ja haluavat olla toistensa kanssa. Pohjimmiltaan olemme samanlaisia ihmisiä.

Vasta myöhemmin esimerkiksi kulttuuriset, uskonnolliset tai poliittiset rajat erottavat ihmisiä. Lapset oppivat nämä, niiden kanssa ei synnytä. Vasemmistolainen ajattelu tarkoittaa juuri sitä, että kaikki ovat samanarvoisia.

Olen nähnyt maailmaa monelta suunnalta. Se on saanut entistäkin enemmän pohtimaan, miten maahan muuttaneet voivat tulla osaksi yhteiskuntaa ilman, että he joutuisivat luopumaan sellaisesta, mikä on tärkeää. On kulttuurisia eroja ja tapoja, jotka ovat tärkeitä uudessakin maassa. Uskontokunnasta riippumatta jaamme samat arvot, kuten rehtiyden ja perheen tärkeyden, vaikka saatamme puhua niistä eri tavoin. Ihmisiä erottavat tekijät ovat pieniä.

Myös maahan muuttaneilla on pelkoja ja ennakkoluuloja suomalaisuutta kohtaan. Ymmärrän siitä paljon. Jokainen haluaa pitää lapsensa turvassa, opettaa ”kunnon kansalaiseksi”, tukea ja auttaa aikuiseksi. Suomalainen yhteiskunta ei näytä pelkästään turvalliselta. Samalla: Suomi ei ole vain Suomi. Emme ole vain yksi kansa. Olemme aina sekoittuneet eri kansoista ja heimoista eikä ole vain yhtä suomalaisuutta. Mekin olemme aina olleet kansojen sulatusuuni aina saamelaisista hämäläisiin ja ruotsalaisista saksalaisiin.

Esimerkiksi monikansallinen nuorten kerhotoiminta, tanssi, laulu ja esiintyminen kasvattaisi myös meitä avoimemmiksi ja auttaisi ilmaisemaan omia tunteitamme. Tämä olisi siis ns. kaksisuuntaista kotoutumista. Tämä alkaa jo varhaiskasvatuksen puolelta: eriarvoistaminen nuorena, eriytyminen yhteiskunnasta, aiheuttaa surua, ahdistusta ja kustannuksia. Sopiva kerho- ja opastava toiminta ovat ratkaisuja tähänkin. Täytyy löytyä sopivaa toimintaa, jotta nuoret löytävät itselleen sopivia polkuja koulun jälkeenkin. Kenenpä meistä on helppoa nuorena tietää, millaisen elämän tai työelämän haluamme. Tässä on tärkeä puoli valinnanvapautta: täytyy saada kokea ja etsiä, miksi haluaa aikuisena. Liika tehokkuus ei ole tässä hyväksi.

Maahan muuttaneet ja suomalaistaustaisemmat nuoret löytävät kyllä toisensa. Ongelma onkin siinä, että kunta ei tarjoa riittävästi tukea tai tuki on liian vaikea löytää. Siksi paremmalla politiikalla ja paremmilla palveluilla on keskeinen merkitys ihmisten elämälle lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Vaaligrillillä

Kiitos kaikille Hakunilan ostarilla käyneille! Meillä oli hyvä tunnelma, kun grillailimme parisen tuntia. Kinkku- ja kalkkunamakkaraa meni hyväntuulisille ohikulkijoille ja juttelemaankin jääneille, samoin mehua ja karkkeja. Pieniä pääsiäismuniakin oli meillä jo jaossa.

Keskustelujen aiheet vaihtelivat. Ei ole kovin suuri yllätys, että palvelut ja toimeentulo puhuttivat eniten. Säästöt huolestuttavat, koska ne heijastuvat ihmisten perustoimeentuloon.

Olen sitä mieltä, että tärkein kysymys on politiikka ylipäätään. Säästöt ja leikkaukset johtavat huononnuksiin, joihin monet ihmiset olivat jo väsyneitä.

Vantaalla on isommat verotulot kuin ikinä. Veronmaksajia muuttaa kaupunkiin. On siis tarve ja varaa siihen, että palveluja parannetaan.

Moni grillillä käynyt oli kanssani samaa mieltä siitä, että Vasemmiston talouspoliittinen linja on uskottava. Sitä pitäisi vain pitää esillä enemmän. Muutos on aloitettava kuntapolitiikasta, ja on jatkettava seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Paljon puhuttiin myös ihan paikallisista asioista. Aika moni halusi, että Hakunilassa pysyy palveluja, erityisesti nousi tarve hyville lähellä oleville terveyspalveluille jatkossakin. Tällä hetkellä terveyspalveluja on kaiken ikäisille neuvolaa myöten. Alueella asuu paljon ihmisiä, joten tarve terveyskeskukselle pysyy jatkossakin. Terveyspalveluissa on kyse myös perusturvallisuudesta. On saatava apua, kun on tarve.

Lisäksi puhuttiin liikenteestä. Moni toivoi, että julkisen liikenteen yhteydet olisivat paremmat moneen suuntaan. Tavoitteeni ilmaisesta julkisesta liikenteestä sai torilla kannatusta. Keskusteltiin myös metrosta. Iso toive oli, että tulevan itäisen metron pitäisi tulla Hakunilaan Sipoon sijaan.

Neljäntenä isona esiin tulleena teemana keskusteltiin eläkeläisten toimeentulosta. Toimeentulopäätösten pitäisi tukea asiallista toimeentuloa sen sijaan että koko ajan säästetään ja leikataan näistäkin. Kulut nousevat, kun lääkkeiden omavastuut ovat nousseet, mutta toimeentulo polkee paikallaan. Siksi eläkeläisköyhyys lisääntyy. Tämä on väärin.

Monet keskustelut käsittelivät huolia. Tosiaankin isoin asia on leikkauspolitiikan loppuminen. Se vaikuttaa kaikkeen. Ihmiset ovat todella kyllästyneitä ja uupuneita jatkuviin leikkauksiin ja hyvinvointivaltion alas ajamiseen. Tämän on kerta kaikkiaan loputtava.

Vaaligrillailun keskustelut ja kohtaamiset itsessään olivat kuitenkin innostavia. Suuri kiitos vielä kaikille tapahtumaan osallistuneille! Sain myös hyvää palautetta nettisivuistani, sekin lämmitti sydäntä. Esiin nousseet aiheet leikkauspolitiikkaa ja eläkeläisköyhyyttä vastaan sekä lähipalvelujen ja monipuolisen liikenteen puolesta tuntuivat istuvan hyvin omiin tavoitteisiini. Tapahtumasta jäi todella hyvä mieli: tuntuu, että olen pyrkimässä valtuustoon oikeista syistä.

Kunnan palvelut: se kaikkein tärkein

Mikä voi olla kunnalle tärkeämpää kuin ihmisten hyvinvointi? Mitään päätöksiä ei pidä tehdä ilman, että voidaan varmistua siitä, että ihmisten hyvinvointi ei huonone vaan paranee.

Työttömyyden kustannukset ovat valtavia. Työttömille on kuitenkin tärkeää maksaa riittävästi tukia, jotta hyvä elämä on mahdollinen jokaiselle. Tiedetään, että liian pitkään työelämästä pois joutuminen saa kuitenkin ihmiset voimaan huonosti. Puhutaan syrjäytymisestä. Kukaan ei ansaitse yhteiskunnan sivuraiteelle joutumista.

Kunnan tehtävänä on siksi työllistää työttömiä kuntalaisia. Tästä on monipuolista hyötyä. Kunnissa on paljon tekemätöntä työtä, peruskorjauksia tarvitaan, homekouluja on korjattava, teiden kunnossapidosta huolehdittava, päiväkodeissa ja ikääntyneiden hoito- ja hoivakodeissa on oltava riittävästi turvallisia, läsnä olevia hoitajia. Tärkeää työtä tulee tehdyksi ja työttömyyden kustannukset alenevat.

Kun työssä olevien määrä kasvaa eli useampi saa palkkaa kuin tulonsiirtoja, yhä useammalla on varaa ostaa tavaroita ja palveluja. Yleinen ostovoima siis kohoaa. Tämä johtaa siihen, että muidenkin tavaroiden ja palvelujen tarjoajat palkkaavat lisäväkeä. Positiivinen työllistämiskehitys on syntynyt.

Kunnan on oltava hyvä työnantaja. Työolosuhteiden ja -ehtojen on oltava kunnossa. Palvelut voivat olla hyviä, kun työntekijöitä on riittävästi, he ovat osaavia ja heillä on riittävästi aikaa olla läsnä. Vantaan kaupungin on taattava, että tämä tapahtuu.

Nämä täytyy aina huomioida kaikissa palvelujen kilpailutuksissa. Vantaa voi tilata palveluja muilta sekä tuottaa niitä itse. Kaikissa tilanteissa Vantaan kaupungin on oltava varma, että työntekijöiden olosuhteet ovat kunnossa ja että esimerkiksi palveluja tarjoava yritys maksaa itse veronsa.

Vantaa voi myös itse osallistua kilpailutuksiin tarjoamalla palveluja. Tästä on sekin etu, että kaikki tuotannosta tulevat tulot voidaan ohjata kaupungin toimintoihin. Kun palvelun tarjoaa yksityinen yritys, se haluaa toiminnastaan myös voittoa. Vantaan kaupungin ei ole pakko saada voittoa, kunhan kustannukset katetaan. Vastuukysymykset myös ovat selviä, jos palvelun tilaaja ja tuottaja on sama taho. Silloin myös läpinäkyvyys lisää kuntalaisten hyvinvointia. Ehkä joskus palvelutuotantoa voidaan jopa kehittää siten, että Vantaa voisi tuottaa palvelunsa itse, jolloin kilpailuttamisen hallintoon ei menisi kunnan resursseja, vaan kaikki voitaisiin käyttää itse toimintaan ja ihmisten hyvinvointiin – sillä se on kaikkein tärkeintä.

Hyvää asumista ja toimiva liikenne.

Olen nostanut poliittisiksi tavoitteikseni mm. ilmaisen, julkisen liikenteen, väljän ja luontorikkaan kaupunkirakentamisen sekä edullisen asumisen. Kaupunkisuunnittelun lähtökohtana täytyy olla hyvän elämän rakentaminen, ja viihtyisä ja turvallinen kaupunkiympäristö luo sen edellytyksiä. Vantaalla tähän on kaikki mahdollisuudet ja hyvää jälkeä monin paikoin onkin. Asun itse Sotungin puiston ja Sipoonkorven lähellä. Luontoon pääseminen tuo hyvää oloa myös tutkimusten mukaan.

Jokaisella on oikeus viihtyisään ja turvalliseen asuinympäristöön, ja ennen kaikkea kattoon pään päällä. Siksi kunnan täytyy yksinkertaisesti rakentaa lisää asuntoja. Asumismenot eivät saa ylittää liian suurta osuutta menoista, jotta hyvää elämää voi rakentaa muidenkin perustarvikkeidenkin kautta. Jokainen tietää itse, mitä tarvitsee hyvään elämään. Asumismenojen lisäksi tarvitaan ainakin ruokaa ja vaatteita – ja niin kauan kuin tavoitteeni ilmaisesta julkisesta liikenteestä ei toteudu, myös liikkuminen maksaa.

Jotta päivittäisten ja vapaa-ajan reittienkin kulku on Vantaan kokoisessa kaupungissa mutkatonta, on myös julkiseen liikenteeseen panostettava. Ensinnäkin tämä on ekologinen kysymys. Emme voi elää ilman riittävän puhdasta ilmaa eikä maapallo muutenkaan kestä nykyisiä ilmansaasteita. Yksityisautoilua pitäisi harrastaa hyvin harvoin, ja vain silloin kun se on välttämätöntä. Kunnan tehtävä on varmistaa, ettei se ole usein.

Toiseksi kyse on taloudesta. Julkista liikennettä täytyy tukea niin paljon, että ihmisillä on varaa matkustaa ilmaiseksi. Nämä kulut maksavat itsensä takaisin paitsi puhtaana ilmana, myös terveytenä, työllistämisvaikutuksina, investointeina ja teidenhoitokulujen säästöinä. Kokeilut maailmalta osoittavat, että ihmiset käyttävät enemmän liikennettä, joka on ilmaista. Työllistämis- ja investointivaikutukset voidaan siis osoittaa.

Kolmanneksi hyvä ilma ja terveys ovat paitsi ekologisia ja taloudellisia tavoitteita, myös ainoa oikea ja inhimillinen tavoite politiikalle ylipäätään. Jokaisella on oikeus terveelliseen ja viihtyisään elämään kaupunkiympäristön lisäksi myös omassa kehossaan puhdasta ilmaa hengittäen. Terveys vaikuttaa elinikään. Sekä terveys, turvallisuus että elinikä ovat rikkailla ja köyhillä erilaisia. Kunnan velvollisuus on tasata näitä eroja ja edistää hyvää elämää kaikin eri tavoin.

Liikkuminen ja asuminen kuuluvat perusasioihin, jotka määrittelevät arkea, ja niiden kautta huolehditaan turvallisuudesta ja terveydestä. Olen ehdolla kunnallisvaaleissa siksi että voin edistää mm. näitä tavoitteita. Vantaa ja vantaalaiset ansaitsevat parasta!

Opintomatka Mosambikiin osa 1.

Mosambik 15 päivää

Tammikuussa sain tietää, että minut on valittu Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) opintomatkalle Mosambikiin. Olin hakenut matkalle, mutta toki varma en ollut että ylipäätään pääsisin matkalle. Voi sitä ilon päivää, kun Jukka Pääkkönen SASKista ilmoitti valittujen nimet ja olin yksi lähtijöistä.

Kansainvälinen solidaarisuus oli kiinnostanut jo pitkään. Työväenliikkeellä ympäri maailmaa on samanlaiset tavoitteet: elämiseen riittävä palkka ja turvalliset työolot. Halusin nähdä maailmaa, ja nyt toteutui useampikin unelma yhdellä kerralla.

 

Pitkä matka ja ensimmäiset tapaamiset

Päivät 1-2
Kokoonnuimme 26.11. klo 14.30 Helsinki-Vantaan lähtöaulaan T2-terminaalissa. Vain hetkeä aiemmin olin sanonut lapsille ja tyttöystävälle, että ikävä tulee. Kauan odotettu opintomatka oli alkamassa. Lento lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä kello 16.20. Ensimmäinen välilasku oli Münchenissä, jonne saavuimme klo 18.20. Seuraava lento oli hiukan pitempi: lentoaika seuraavaan kohteeseen Johannesburgiin olikin jo melkein 11h. Tämän jälkeen odotti vielä tunnin lento Maputoon, jonne saavuimme toisena matkapäivänä aamupäivällä klo 10.20. Paikat puutuneina saavuimme hetimiten majapaikkaamme Maputossa, joka oli nimeltään Kaya Kawanga. Se tarkoittaa suomeksi ”oma koti”. Olimme siis kotona.

Toisen päivän alussa ehdimme hiukan levätä lennon rasituksista, kunnes suuntasimmekin jo ensimmäiseen tapaamiseen Marnabrasa-ravintolassa. Siellä tapasimme Industri Allin seminaariin Maputoon saapuneet SASKin edustajan Tarja Valtosen sekä eri liittojen edustajia: Annemarje Salosen, Tarja Lopin ja Päivi Turtiaisen. Ilta meni keskustellessa Suomen politiikasta sekä Mosambikin tilanteesta. Tapaaminen oli hyvin rento ja ruoka oli erinomaista. Saimme maistaa Mosambikin meren antimia yllin kyllin. Enpä ole ennen syönyt äyriäisiä niin useassa muodossa. Vatsa täynnä ja mieli iloisena painuimme yöpuulle ensi kertaa Maputon tähtitaivaan alle.

Päivä 3
Kaikki heräsivät ajoissa aamupalalle lennon rasituksista huolimatta. Päivä lähti käyntiin unisissa, mutta iloisissa merkeissä. Ensimmäinen virallinen vierailu tehtiin Mosambikin Suomen suurlähetystöön. Meidät otti vastaan lähetystön kakkosmies, sillä lähettiläs olikin Suomessa. Keskustelimme Mosambikin historiasta, nykyisyydestä sekä tulevaisuudesta – Suomen kehitystyöstä Afrikassa sekä uusista suunnitelmista.

 

Mosambikin verinen historia ja ajan haasteet

Mosambik on entinen Portugalin siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1975, Portugalia vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämän jälkeen kävi kuten monen muunkin entisen siirtomaan itsenäistymisen jälkeen: käynnistyi verinen sisällissota. Sota jatkui useita vuosia aiheuttaen noin miljoonan ihmisen kuoleman. Sodan loputtua sosialistinen sissijärjestö Frelimo otti vallan. Presidentin vaaleissa voitti Frelimon entinen sissipäällikkö Samora Machel, joka valittiin suuren kansansuosion myötä uuden valtion ensimmäiseksi presidentiksi. Vaalit voittanut Frelimo on pitänyt valtaa näistä päivistä tähän päivään.

Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Neljäsosa kansasta opiskelee viidenteen luokkaan asti, suurin osa siis ei edes sinne asti.

Mosambikissa on valtavasti luonnonvaroja joita voitaisiin hyödyntää. Luonnonvarat ovatkin käymässä täällä luonnonvarakiroukseksi.

Hallinto on ottanut miljardeja lainaa valtion takauksella ilman parlamentin hyväksyntää. Siksi Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund IMF) ovat keskeyttäneet lainoitukset. Myös kansainväliset kehitysyhteistyövarat on jäädytetty (niiden osuus on 25 % valtion budjetista), kunnes IMF on tehnyt tarkastuksen väärinkäyttöepäilyistä.

Mosambik on ajautumassa vakavaan talouskriisin pienen joukon ahneuden takia. Epäillään, että kadonneet miljardit ovat olleet etukäteisnosto tulevista tuloista, jotka maa olisi saanut myytyään luonnonvarojaan. Maa on kärsinyt taloudellisesti ilman kavalluksiakin globaalin taloustaantuman takia. Metallien hinnat ovat olleet alhaisia ja kaikkia suunniteltuja investointeja ei ole tehtykään alueen kaasuesiintymien hyödyntämiseksi.

Kaiken ikävän lisäksi maassa on poliittissotilaallinen kriisi (taisteluita käyty 2010-2014). Oppositiopuolue Renamo haluaa valtaa omilla kannatusalueillaan pohjoisissa provinsseissa. Frelimo ei ole ollut halukas antamaan valtaa Renamolle, joka on vastannut väkivallalla ja iskuilla. Mosambikissa kaikki valta on voittaneella puolueella, joka tekee kaikki tärkeät virkanimitykset. Renamolla on isompi kannatus keski- ja pohjoisen alueen provinsseissa, mutta silti se ei pääse vallankahvaan kiinni. On kuitenkin herännyt epäilys, että Renamon johto olisi vain vallan ja varallisuuden perässä, eivätkä he aikoisi jakaa varallisuutta Frelimoa tasaisemmin. Maassa on myös paljon kulttuurista eriarvoisuutta; kouluttamaton ja sivistymätön kansanosa ei rikkaan etelän asukkaiden mielestä ehkä edes ansaitse varallisuutta.

 

Koulujärjestelmä on puutteellinen

Portugali on virallinen kieli ja tällä hetkellä myös koulujen opetuskieli. Kuitenkin Mosambikissa suurin osa ihmisistä puhuu muuta kuin portugalia; maassa puhutaan noin kymmentä eri kieltä, joista osaa ei ole koskaan edes laajennettu kirjakieleksi. Tämä tuo valtavan ongelman: miten voidaan opettaa lapsia, jos nämä eivät osaa edes virallista opetuskieltä? Sama tilanne, vaikka paljon miedommin, voitaisiin kuvitella, jos Suomessa alettaisiin opetuskielenä käyttämään pelkkää ruotsia.

Paljon pitää tapahtua muutoksia maassa, jossa on monin muin tavoin niin hyvät ja ihmisen elämälle suotuisat edellytykset.

 

Ammattijärjestötapaamisia

Mosambikin toiseksi suurimmassa ammatillisessa keskusjärjestössä Consilmossa innostuneen delegaatiomme otti vastaan iloinen sekä rehdin oloinen mies. Kiertelemättä ja kaartelematta hän kertoi itse samat tiedot maan tilanteesta ja ongelmista, jotka olimme jo aikaisemmin saaneet lähetystöstä.

Maassa ei ole yleissitovia työehtosopimuksia, vaan lähes kaikki sopimukset ovat joko urakka- tai paikallisia sopimuksia. Varsinkin rakennusalalla tämä tarkoittaa haastetta, johon on vaikea vastata. Jokaisen työmaan palkat neuvotellaan erikseen, joskin mitä suurempi on yritys, sitä enemmän palkkaa yleensä saa. Palkan määrä ei siis ole sidottu itse työhön, vaan yrityksen kokoon. Toinen haaste ovat kiinalaiset yritykset, jotka eivät ole aiemmin päästäneet liittoja työmaille. Tässä on kuitenkin edistytty ja liitto on paikoin jo päässyt neuvottelemaan. Talouden taantuma ja kriisi ovat kuitenkin näkyneet palkoissa. Lyhyessä ajassa palkat ovat tippuneet n.160 dollarista 65dollariin. Liiton tavoite on ollut saavuttaa 200dollaria, mikä nyt tuntuu jo melkein mahdottomalta. Puheenjohtaja oli silti optimisti. Hän uskoi että suunta vielä kääntyy.

Tapaamisesta jäi hyvä ja selkeä kuva Mosambikin liittojen nykyisestä sekä toiveikkaasta tulevaisuudelta.

Seuraava tapaaminen olikin suurimmassa keskusjärjestössä OTM-CS:ssa. Meitä vastassa oli virkamiesmäisesti puhuva järjestön johto. Keskustelu jäi ympäripyöreäksi kerronnaksi maan ja järjestön tilasta. Emme saaneet juuri mitään irti, ja varmaan tiesimmekin tähän tapaamiseen mennessä jo tarpeeksi maan tilasta, emmekä saaneet kertauksesta mitään uutta.

Pitkän päivän ohjelmaan kuului myös piipahdus SASKin toimistolla Maputossa. Toimisto oli pieni huone, jossa oli pöytä sekä tuoli. Tämä oli paikka, jossa paikallinen työntekijä Simeon työskentelee Eurooppaa suuremman alueen projekteja vetäen. Emme nähneet loistokkuutta, mutta kauniin ja vaatimattoman työhuoneen ravintolan parvella. Työtiloihin ei ainakaan ole meidän varojamme käytetty.

Illallinen syötiin Maputossa asuvien suomalaisten kanssa. Saimme kuulla monia tarinoita Mosambikista, ja useista hankkeista, joita maassa on tehty. Erityisesti jäivät mieleen ne meilläkin niin tutut taksvärkkikeräykset. Oli ilo kuulla, että suomalaisten keräämillä tuotoilla rakennetut koulut olivat edelleen toiminnassa.

Huomioitavaa on myös se, että suomalaisten antamia avustuksia ei epäillä käytetyn väärin.

Keskustelut jatkuivat Industri Allin kokousosallistujien tapaamisilla. Saimme lämpimän vastaanoton paikallisilta sekä muiltakin kokoukseen osallistujilta. Kuinka tärkeää onkaan osallistua opintomatkalle ja tukea omalla läsnäololla kehittyviä maita.

 

Yhteistä ja erilaista

Seminaari mosambikilaisten liittojen edustajien kanssa aloitettiin esimerkillä Suomesta Olkiluoto kolmosen työmaalta. Mosambikilaiset tajusivat, että ei se länsimaakaan kaikkia ongelmia saa hoidettua. Keskusteluissa huomasimme olevamme samalla työmaalla, sillä usein huomasimme, että ongelmat ovat varsin samoja: prekaari työ, vaikeudet saada jäseniä, työnantajien neuvotteluhaluttomuus, osa-aikaiset työsuhteet. Kuunnellessani keskusteluita olisin voinut luulla, että mosambikilainen liiton edustaja olisi yhtä hyvin voinut olla meiltä Suomesta, niin tutuilta ongelmat kuulostivat.

Eroista suurin on se, että Mosambikissa työehtosopimukset ovat lähinnä paikallisia yrityskohtaisia sopimuksia vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ongelma on myös se, että jokainen sopimus kestää vain vuoden. Vuosittain huhtikuun loppuun mennessä kaikki sopimukset pitää tehdä uusiksi.

Pääsin keskusteluun myös paikallisen satamatyöntekijöiden ja kuljetustyöntekijöiden edustajien kanssa.

Kerroin esimerkin siitä, kuinka järjestäytymisaste vaikuttaa edunvalvontaan. Esimerkkinä otin Suomen satamat ja kuorma-autopuolen. Toisessa uhkailu ja palkkojen polkeminen on mahdotonta ja toisessa mahdollista. Järjestäytyminen ja jäsenhankinta ovat järjestön kivijalka. Tästä yritin pitää puheenvuoroja seminaareissa ja keskusteluissa, ja toivon että asia menikin perille. Jatkoin esimerkkiä kuvaamalla, miten vahva sataman liitto voi tukea heikompia liittoja työtaisteluissa. Kävi ilmi, että Mosambikin lainsäädännössä tulilakot ovat kiellettyjä. Myös Mosambikin kulttuuri on sellainen, että työntekijät eivät mielellään lakkoile, vaikka aihetta olisikin. Taustalla on kommunismin aika itsenäisyyden alkuvuosilta.

Lakkoja koskeva lainsäädäntö on varsin tuoretta.

Saimme piikittelyä siitä, että he mieluummin neuvottelevat kuin lakkoilevat, he olivat ymmärtäneet että me olisimme jatkuvasti heti lakossa. Tämä toki korjattiin.

Mosambikilaiset lakot myös murtuvat varsin nopeasti ja kärjistyvät väkivallaksi. Tästä sain yhteenliittymän Suomen ensiaskeliin itsenäistymisen jälkeen. Lakkoilujen aikaan tuotiin kaupunkeihin Suomessa muiluttajia hakkaamaan ja pelottelemaan työväki takaisin töihin.

 

Seuraavan seminaaripäivän aloitti Metallin ja energia-alan edustaja. Metallialan järjestäytymisaste on noin 60 %. Kaivokset ja tehtaat ovat varsin hyvin järjestäytyneitä.

Työttömyys ja köyhyys aiheuttavat sen, että työntekijät ovat valmiina tekemään orjapalkalla töitä. Jos joku vaatii parempaa palkkaa, irtisanotaan hänet välittömästi.

Varsinkin puiden istuttajat sekä muut metsä- sekä maatalousalan työntekijät ovat todella huonossa asemassa. Päivän palkka voi olla vain 80-200mt, joka on noin 1-3 dollaria. Äärimmäisen köyhyyden raja on noin 1 dollaria.

Määräaikaisia sopimuksia ei saa olla kahta perättäistä enempää. Tätä kuitenkin kierretään siten, että työntekijä pakotetaan suullisella sopimuksella tekemään työtä jollain toisella nimellä. Yritykset pitävät kaksinkertaista kirjanpitoa ja lähettävät väärennetyt versiot työministeriöön tarkastettavaksi. Ne näyttävät oikein tehdyiltä.

Korruptio on iso ongelma, samoin resurssien puute.

Mosambik on äärimmäisen eriarvoinen yhteiskunta. Metalli- ja rakennusala ovat suhteellisen hyvin saaneet hoidettua työntekijöiden työehdot säälliselle tasolle. Vaikeampi on tilanne aloilla, jotka ovat syrjässä ja vaikeasti tavoitettavissa.

 

Naisen paikka

Maassa on vahva kulttuuri siitä, että naisten tulisi hoitaa perhe. Tyttöjen koulutukseen ei ole panostettu eikä naisten työuraa ole välttämättä edes pidetty hyväksyttävänä.

Mosambikilainen liiton edustaja ymmärtää tilanteen järjettömyyden. Hän kertoi että naisten koulutus pitää saada paremmaksi, että sitä kautta naisten asema paranee.

Mosambikissa naisia on todella vähän esimies- tai johtotehtävissä.

Naisten asema on kuitenkin myös parantunut, mutta vain kehittyneimmissä provinsseissa.

Lainsäädännössä sekä useiden liitojen säännöissä naisten oikeudet on huomioitu. Ongelma onkin enemmän siinä, etteivät oikeudet toteudu, kuten pitäisi. Samaa on meillä Suomessakin.

Eräs nainen kertoi kuvauksen perheestään. Isoisä tuli vierailulle heidän luokseen ratsastaen aasilla pyhäpuku päällä. Isomummo käveli koko matkan perässä tuliaisten ja juomien kanssa. Isoisälle tuli kuuma ratsastaessa, joten hän antoi takkinsa kannettavaksi isomummolle. Tällä eleellä kuvataan vahvasti, että mies on pomo. Poikalapselle ostetaan autoja ja tyttölapsille nukkeja, sillä nukeilla opetetaan tyttö hoitamaan lapsia. Tajusin, että näinhän se on: vaikka tyttö haluaisi auton, niin usein Suomessakin sanotaan, että tytöt leikkivät nukeilla. Vaikka Suomessa on pitkään ajettu naisten tasa-arvoa, on meilläkin näitä sisäsyntyisiä tapoja. Niiden kitkeminen on vaikeaa, ja syrjimme huomaamattammekin.

Kotiapulaisten liitolla ei ole minimipalkkaa, joten kotiapulaiset joutuvat usein sosiaaliturvaverkon ulkopuolelle. Syynä tähän on se, että he eivät usein pysty maksamaan 250mt suuruista sosiaaliturvamaksua, sillä palkka on niin alhainen.

Keskustelun kuluessa mosambikilaisten miesedustajien toiminta vaikutti jopa hieman levottomalta. He kokivat tarpeelliseksi alkaa puolustella toimintaansa, tasa-arvon tilaa ja lainsäädäntöä, kun keskustelun naisedustajat olivat kertoneet avoimesti perheistään ja työelämästä.

 

Yritysvastuusta yhteiseen vastuuseen

Keskustelimme myös yritysvastuusta. SASK:n puolesta matkaa johtanut Jukka Pääkkönen kertoi maailman ja Suomen tilanteesta. Yritysvastuu on niin kauan vain politikkaa tai sanahelinää, kun se ei johda vastuulliseen toimintaan.

Tehtaiden vastuullisuusraportit tilataan usein konsulteilta, jotka harvoin osaavat tai edes pääsevät kunnolla tekemään raporttia työoloista tai palkoista. Liittojen pitäisi valvoa suomalaisia yrityksiä maailmalla, jotta saisimme kiinni yritykset, jotka rikkovat sopimuksia ja lakeja.

Kansainvälinen ihmisiä ja yrityksiä koskeva sopimus velvoittaa jäsenmaat valvomaan yrityksiä. Tätä tulisi liittojen käyttää yritysten valvonnassa.

On siis paljon välineitä ja mahdollisuuksia paremman maailman rakentamiseen. Vaikka opintomatkalla löysimme paljon epäkohtia, löysimme myös paljon samanlaisia tilanteita, hyviä käytäntöjä ja toiveikkuutta tulevaisuuteen.