Lapsiperheiden asialla

Monessa suhteessa lapsiperheiden asiat ovat hyvällä tolalla. Maamme varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat hyvin koulutettuja ja omistautuneita. Pidän perhettämme erityisen onnekkaana, sillä saamme joka päivä viedä lapsemme päiväkotiin, jossa he ovat ilmeisen onnellisia ja jossa heitä kohdellaan yksilöllisesti, välittäen ja kunnioituksella. Suuri kiitos siitä päiväkodin henkilökunnalle. Myös korvatulehduskierteissä ja kovemmissa flunssissa olemme saaneet terveyskeskuksemme henkilökunnalta apua aina samana päivänä kuin olemme ottaneet yhteyttä.

Nämä hienot palvelut eivät kuitenkaan tule tyhjästä, vaan ne ovat jatkuvan kamppailun ja neuvottelun tulosta. Viime aikoina terveyskeskuksen riittämättömiin resursseihin ollaan kiinnitetty yhä enemmän huomiota, ja vaaleissa on taas mahdollista äänestää puoluetta ja ehdokasta, joka on sitoutunut säilyttämään ja parantamaan terveyspalveluita kaikkien ulottuvilla (joskin soten myötä päätösvaltaa menetettäneen paljolti maakuntien hallinnolle).

Pienten lasten palvelut ovat jatkuvasti vaakalaudalla. Jo nyt on tingitty asukastalojen ja leikkipuistojen toiminnasta, ja oikeistolaisen kaupunginjohtaja Pajusen lakkautuslistalla olivat merkittävä osa leikkipuistotoiminnasta ja muusta ei-lakisääteisistä lapsiperheiden palveluista. Isukkina olen saanut seurata, millainen henkireikä alueen asukkaille, niin lapsille kuin aikuisillekin, ovat asukastalot ja leikkipuistot. Jälleen joudunkin toteamaan, että nämä säästöt maksavat ikävässä mielessä itsensä takaisin. Lapsiperheet tarvitsevat sosiaalisen kanssakäymisen paikkoja, joissa ammattilaiset ohjaavat ja järjestävät toimintaa.

Varhaiskasvatuksen suhteen Helsingissä päätettiin onneksi luopua ryhmäkokojen kasvattamisesta ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta, mikä on hyvä asia niin työntekijöiden jaksamisen, lasten oikeuksien kuin ihmisten arjen kannaltakin. Laadukas päivähoito on ensisijaisesti lapsen oikeus, joskin päivähoitopaikat esim. työttömille helpottavat myös joustavaa työllistymistä.

Kouluikäisten suhteen suuret ryhmäkoot luokissa ovat mielestäni huolestuttavia, ja yhä vähemmän onkin opettajilla mahdollista solmia yksilöllisiä vuorovaikutussuhteita kuhunkin lapseen erikseen. Samoin maksuton iltapäivätoiminta on turvattava koulunsa aloittaville lapsille, sillä kaikilla ei todellakaan ole varaa maksaa siitä. Jälleen on kyse lapsen oikeudesta, ja epätasa-arvoinen kohtelu syrjäyttää tehokkaasti jo nuoresta pitäen palveluiden ulkopuolelle jääviä.

Vuosaaren alueella ollaan yhdistämässä jo ennestään suuria yksiköitä neljäksi erittäin suureksi yksiköksi samalla, kun alueelle kaavaillaan jopa 10000 uutta asukasta. Pelkäänkin suuresti lapsiperheiden palveluiden riittävyyden puolesta. Hallinto ja opetus eivät voi toimia saumattomasti, kun samaan aikaan yksiköitä yhdistetään ja yksikkökokoja kasvatetaan. Yleisesti ottaen Vuosaaren kaavoituksessa ei ole mielestäni huolehdittu riittävästi terveys-, koulutus- ja päivähoitopalveluiden saatavuudesta suhteessa kasvavaan väestöön.

Viimeiseksi haluan kiinnittää huomion kaupungin investointikattoon. Oikeiston vaatimuksesta vuosittain saadaan käyttää vain n. 400m € investointeihin, ja tämän vuoksi kuntamme homekouluja ja -päiväkoteja ei esimerkiksi voida korjata ajoissa, vaan odotetaan niiden korjaavan satoaan lisääntyneinä astmadiagnooseina ja muina tuhoina. Taas säästetään aivan väärästä paikasta ja pidemmän päälle kalliisti. Helsingillä on paljon korjattavaa rästissä, ja nyt olisi paikka tehdä tervettä elvytystä esimerkiksi omistuksia realisoimalla, tai tarvittaessa vaikka velkarahalla. Homekohteet on pakko korjata, ja mitä pikemmin se tehdään, sitä pienempi inhimillinen ja taloudellinen hinta siitä maksetaan.

Lapsissa on tulevaisuus. Äänestäjät ja poliittiset päättäjät päättävät paljolti siitä, onko tulevaisuus kaikille valoisa, vai mennäänkö rikkaiden ja onnekkaiden ehdoilla. Äänestä siis vasemmistoa kuntavaaleissa, mikäli haluat luoda yhteiskuntaa, jossa kaikki voivat kokea olevansa osallisia hyvinvoinnista.