Viheralueita ei enää koskaan saa takaisin – niistä kannattaa pitää kiinni!

Kävin taannoin vanhoilla kotiseuduillani Leppävaarassa, jota ei ole enää tunnistaa samaksi. Paikat, joissa lapsuudessa (ja paljon aikuisenakin) leikin ja käyskentelin olivat nykyisin asfaltin alla. Todennäköisesti suurin osa Pääkaupunkiseudun asukkaista on kokenut saman omalla kotiseudullaan. Ja ymmärrän toki, että asuntoja tarvitaan. Niitä tarvitaan kipeästi, sillä korkeat vuokrat ovat suurin syypää työssäkäyvien köyhyyteen, ja suuri tekijä palkkatyön ulkopuolella olevien köyhyydessä myös.

Viheralueet alkavat kuitenkin olemaan Helsingissä aika kortilla, ja mielestäni nyt viimeistään tarvitaan määrätietoista politiikkaa viheralueiden puolustamiseksi. Nykyisellä kotiseudullani Vuosaaressa ollaan päätetty rakentaa asuntoja jopa 10000 uudelle asukkaalle, vaikka aiemmissa arvioissa alueen kantokyvyn on arveltu jo tulleen vastaan. Nykyisille asukkaille osa viheralueista tuleekin jatkossa olemaan vain hieno muisto vanhoista ajoista. Itse olen sitä mieltä, että rakentamaan pystytään myös siten, että viheralueista ei luovuta.

Monin keinoin voidaan rakentaa nykyiselle maalle tehokkaammin. Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suosiminen sekä parkkipaikkavelvoitteen höllääminen auttavat tehokasta maankäyttöä ja tiivistä, ekologista kaupunkirakennetta. Korkeammat rakennukset ovat tulleet tavaksi, ja tämä on mielestäni hyvä, joskaan tornitaloja ei mielestäni kannata rakentaa maisemaa täyteen, vaan keskeisimmille paikoille muutamia. Monet taloyhtiöt ovat kustantaneet putkiremonttinsa tonttinsa halkaisemalla.

Uusia asuinalueita on paljon suunnitteilla. Malmin kentän rakentamisen puolesta olen (museoitavat rakennuksethan säilytetään), samoin Talin golfkenttä ei ole alueen asukkaille avoin tavalla, joka tekisi siitä yhteistä viheraluetta (ja vuokra on pilkallisen halpa). Landbohon on suunnitteilla peräti 80000 asukkaan kodit.

Kaikki edellämainitut ovat mahdollisia vaihtoehtoja viheraluiden tuhoamiselle. Vartiosaaresta on jo päätetty, Meri-Rastilan metsistä hävittiin iso pala. Toisaalta esimerkiksi Uutela Vuosaaressa on saatu säästettyä rakentamiselta, samoin Kivinokka. Kamppailu jatkuu, ja mielestäni nyt on todella korkea aika muuttaa linjaa siten, että jokaisella kaavoituskierroksella ei voi nakertaa enää palasta viheralueista ja todeta, että jäihän sinne jotain vielä jäljelle.