Ai että vaaleihin? Kai sitä nyt sit.

Vaalit ovat ihmisen parasta aikaa, tai pahinta, riippuen siitä että millaisella mielentilalla on liikkeellä. Itse olen aina pitänyt vaaleista. Pidän siitä, että pääsee jauhamaan politiikkaa kaikkien kanssa ja spekuloimaan äänestystuloksia. Ja vaikka en juuri harrasta mitään penkkiurheilua, olen viettänyt 2012 presidentinvaalien jälkeen aina vaalipäivän vaalivalvojaisissa jännittäen muidenkin kanssa sitä että mikä tulokseksi jää. Toki tähän mennessä jokainen tällainen tilaisuus on päättynyt karvaaseen tappioon kannattamani ”joukkueen” osalta, mutta yleensä kokonaisuutena fiilis on aina ollut positiivinen.

Tässä on ehtinyt nyt jo melkein pari vuotta vierähtää edellisistä vaaleista. Ensi keväällä alkaa kuntavaalit, joihin yleensä halutaan mahdollisimman paljon ehdokkaita, ja siten myös kynnys ehdolle lähtemiseen on yleensä pieni.

Kuntavaalit ovat äänestysaktiivisuuden perusteella hyvinkin aliarvostettu vaali. Äänestysaktiivisuus oli edellisellä kerralla 58,2 prosenttia, kun taas viime eduskuntavaaleissa vastaava luku oli 66,9 prosenttia, puhumattakaan presidentinvaaleista, joiden ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti oli yli 70 prosenttia. Vaalien tärkeyden kannalta luvut ovat hyvin käänteisiä verrattuna sitä, miten itse niiden tärkeyden mieltäisin.

Kaupunginvaltuustossa päätetään suoraan sellaisista asioista jotka vaikuttavat ihmisiin välittömästi. Määrärahoja budjetoidaan, investoidaan ja leikataan. Myös suuri osa veroista mitä ihmiset maksavat ovat kunnallisveroa, joiden käytöstä kunta päättää aika pitkällekkin itse, tietty huomioon ottaen valtion asettamat velvoitteet.

Kun seuraa Helsingin (ja toki muidenkin) kaupunginvaltuuston kokouksien nettistreamia, ei voi kuin olla ihmettelemättä sitä, että millaisia typeryksiä ihmiset ovat päättäneet äänestää läpi valtuustoon. Argumentaation taso on monesti todella ala-arvoista etenkin oikeistopopulisteilla niin Kokoomuksesta kuin Perussuomalaisistakin. Jos on nähnyt muunmuassa kasvisruokakeskusteluun liittyvää keskustelua ja Hämeentien pyörätiestä käytyä keskustelua, tietää mistä puhun.

Näistäkin johtuen olen päättänyt itse lähteä ehdoille kuntavaaleissa Vasemmistoliiton listalta. Haluan olla turvaamassa kattavat sosiaalipalvelut jokaiselle. Haluan olla mukana estämässä perusteettomia, ja pitkälle päälle kalliiksi tulevista yksityistämisiä. Haluan suojella avointa päätöksentekoa, enkä tue nykyisen kaltaista yhtiöittämisvimmaa joka mahdollistaa muunmuassa Länsimetron yhteydessä nähtyä todella kallista säheltämistä. Haluan olla mukana tekemässä Helsingistä esteettömän. Haluan panostaa kirjastojen rooliin monipuolisena kulttuurikeskuksena edistäen niin nuorten kuin vanhojen, niin maahanmuuttajan kuin maaltamuuttajan ja niin korkeakoulutetun kuin elämänkoululaisen sivistystä ja yhteisöllisyyttä.

Rohkaisen muitakin menemään ehdolle tai vaihtoehtoisesti auttamaan muiden kuntavaalikampanjoita! Kuntavaaleissa yksikin ääni on todella arvokas, ja pienikin panostus voi olla todella merkityksellinen. Mitä vähemmän ääniä menee oikeistopopulisteille, sen parempi. Mitä enemmän saadaan skarppia porukkaa läpi niin valtuustoon kuin lautakuntiin, sen parempi.