Lisää kasvisruokaa kouluihin! Ja särkeä!

Kouluissa kasvatetaan kokonaisia sukupolvia. Koululainen syö 12 vuoden koulu-uransa aikana yhteensä yli 2000 ateriaa koulussa. Tällä on valtavan suuri merkitys siihen, millaista ruokaa ihminen oppii pitämään tavallisena arkiruokana.

Nykyään Suomen kouluissa vähintään neljänä päivänä viikossa oppilaiden annos sisältää lihaa, kanaa tai kalaa, vaikka tiedetään, ettei nykyisen kaltainen lihansyönti voi jatkua. Se ei ole terveydelle edullista ja se kuluttaa aivan liikaa luonnonvaroja. Sen on loputtava ennemmin tai myöhemmin, vapaaehtoisesti tai pakon sanelemana. Kun kouluissa tarjotaan maukasta ja ravitsevaa kasvisruokaa, kasvatamme lapset ja nuoret syömään terveellisesti ja samalla leikkaamme päästöjä, nyt ja tulevaisuudessa.

Olen järjestöurallani tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana sadoille nuorille ja aikuisille leiriruokaa, ja olen aina tarjoillut paljon kasvisruokia (mutta myös liharuokia). Kun ruoka on hyvää ja sillä lähtee nälkä, ovat kaikki tyytyväisiä. Yksi tykkää hernekeitosta, toinen kaalilaatikosta ja kolmas tofu-nuudeliwokista. Myönnän, että osa nuorista on joskus hyvinkin ennakkoluuloisia kasvisruokaa kohtaan, mutta jo muutamalla aterialla heidät saa vakuutettua: Tää onkin hyvää! Onks tää siis oikeesti vegaanista? Nuoret suhtautuvat kasvisruokaan nykyään selvästi positiivisemmin kuin kymmenen vuotta sitten – liharuuan ilmastovaikutukset ovat ilmeisesti tiedossa. Valtuustossa haluan ajaa suurkeittiöihin koulutusta kasvisruuasta, jotta kouluissa pystytään tarjoamaan monipuolista ja hyvää kasvisruokaa sekä vatsantäytteeksi että kasvatuksen osana.

Jyväskylän kouluissa ja muissa julkista ruokaa tarjoavissa yksiköissä pitäisi ruuan painopistettä siirtää nykyisestä huomattavasti vahvemmin ekologiseen ruokaan. Karjatalouden tuotteiden sijaan  pitäisi ruuassa tarjoilla huomattavasti nykyistä laajemmin erilaisia kasviperäisiä proteiininlähteitä, kuten herneitä, papuja, linssejä, tofua ja soijaa tai kotimaista, ekologista pikkukalaa, kuten särkeä.

Kotimainen ruoka ei suinkaan ole aina ympäristöystävällisin vaihtoehto. Suomalainen lihakarja on usein syönyt kaukaa tuotua soijaa, josta olisi suoraan ihmisravintona käytettynä saanut yhden aterian sijaan kymmenen. Jo nykyään koulut noudattavat jo kustannussyistäkin satokauden mukaista salaattipöytää. Tätä tulee korostaa. Syksyllä syödään omenoita ja kotimaisia vihanneksia, talvella juureksia ja kaalia, keväällä ituja, kaalia ja tuontiappelsiineja.

Ei ruokaa roskiin!

Koulujen hävikkiruoka pitää hyödyntää. Sitä pitää tarjota paikallisille heti lasten ja nuorten ruokailun jälkeen halpaan hintaan. Ruoka menee käyttöön ja paikallisilla on uusi ja mukava kohtaamispaikka! Ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan vain tahtoa ja hyviä ideoita: Oma purkki mukaan, niin hävikistä jäävän hävikin voi senkin ostaa pikkurahalla mukaan!