Aktiivinen, harrastava Jyväskylä!

Kaupungin tiloja, kuten kouluja, kirjastoja ja liikuntapaikkoja on ohjattava aktiivisesti monipuoliseen, matalan kynnyksen harrastustoimintaan. Monen puolueen ajama harrastustakuu ei saa jäädä miksikään tsemppihenkiseksi seurojen sanalliseksi kannustamiseksi. Kuntapolitiikassa on paljon keinoja edistää jokaisen mahdollisuutta harrastua ja osallistua yhteisöihin, ja tästä vähän muillekin mallia, miten.

Olen kampanjoidessani jutellut jyväskyläläisten nuorten kanssa. Heille on tosi tärkeää, että kaupungissa on nuorille mielekkäitä paikkoja, joissa olla. Yhdet viihtyvät koriskentällä tai jääkiekkokaukalossa, toiset nuorisotalolla ja kolmannet bänditiloissa. On tärkeää, että eri puolilla kaupunkia on monenlaisia paikkoja, joissa olla porukalla, nähdä kavereita ja tutustua uusiin.

Kunnan tiloja, kuten kouluja, kirjastoja ja liikuntapaikkoja, pitää ohjata aktiivisesti kuntalaisten käyttöön niin harrastus- kuin yhdistystoimintaankin. Kaiken ikäisten erilaiset kerhot, bänditilat, kuorot, tanssiryhmät, koripallokentät, uimarannat, kirjastot satutunteineen, sählyvuorot, kylätalot ja nuorisotilat tuovat alueen ihmisiä yhteen. Tiloihin ja harrastuksiin voidaan palkata ohjaajia ja vahtimestareita. Hyvinvoiva ihminen on terveempi, joten kunnan kiireisen lääkärin ylityökorvaukset voidaan siirtää vaikkapa vapaa-ajanohjaajan palkkaan. Pienellä panoksella voidaan edistää monien yksilöiden hyvinvointia ja luoda yhteisöllisyyttä kasvavaan kaupunkiin.

Yhdistyksissä, seuroissa ja järjestöissä vapaaehtoiset pyörittävät toimintaa, joten kunnan usein ei tarvitse kuin antaa käyttökelpoiset tilat tarvitsijoiden käyttöön. Joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä, joten tuetaan sitä!

Tiedämme kaikki, että liikunta on tosi tärkeää ja terveellistä. Kun liikuntapaikat, kuten lenkkipolut, ladut tai sählyjengi ovat lähellä, on liikunta useimpien saavutettavissa. Kouluja on rakennettava ja peruskorjattava niin, että liikuntasalit soveltuvat monipuoliseen iltakäyttöön kuntalaisille. Toivoisin jokaisella Jyväskylän koululla pyörivän ilta-aikaan niin lasten, nuorten kuin keski-ikäistenkin höntsäporukoita, jossa voidaan porukalla liikkua, kisailla ja pukuhuoneessa vaikka ohimennen puolittaa huolet.

Kuvituskuvana poroteokseni keskeneräisenä. Esimerkiksi kuviskerhot voisivat hyödyntää koulujen kuvisluokkia!

Hyvä koulu kaikille!

Koulu on merkittävä paikka vuosien ajan jokaiselle, oli siellä sitten hyvä tai paha olla. Olkoon se siis hyvä paikka kaikille! Kirjoitinkin jo aiemmin sukupuolen ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen huomioimisesta koulussa, mutta tässä lisää ajatuksiani:

Tarpeeksi tukea kasvuun ja oppimiseen

Kouluissa jokaisella oppilaalla pitää olla oikeus oppia ja edistyä, ei vain parhailla tai tunnollisimmilla. Ryhmäkokojen pitää olla riittävän pieniä, jotta opettajalla on aikaa ja resursseja tukea tukea tarvitsevia oppilaita. Inkluusio, jossa kaikki opiskelevat yhdessä tarkoittaa usein sitä, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat siirretään pienryhmistä osaksi isoa ryhmää. Tämä voi olla hyvä ratkaisu. Valitettavasti usein samalla nähdään tilaisuus säästää ja vähennetään opettajien, koulunkäynninohjaajien ja kokonaistuen määrää. Tällöin kenenkään oppiminen tai kouluviihtyvyys ei parane.

Opettaja ei pysty tekemään työtänsä kunnolla ja rauhassa luokassa, jossa oppilaita ja tukea tarvitsevia on liikaa. Sekä oppilailla että opettajilla on oltava oikeus työrauhaan. Lasten ja nuorten oppimisesta ja hyvinvoinnista ei ole viisasta säästää.

Jyväskylän kouluissa on oltava tarpeeksi aikuisia. Koulunkäynninohjaajia tarvitaan nykyistä enemmän. Luokan- ja aineenopettajilla pitäisi olla paremmat mahdollisuudet suunnitella yhteistyössä erityisopettajan kanssa tukea tarvitsevan oppilaan opetusta. Näin monenlaiset oppilaat voivat opiskella yleisessä ryhmässä ja saada silti tarvitsemaansa tukea.

Kouluissa, joissa on erityisen paljon tukea tarvitsevia oppilaita, kuten maahanmuuttajataustaisia oppilaita, joiden suomen kielen taito ei ole luokkakavereiden tasolla, on oltava riittävät resurssit laadukkaan opetuksen tarjoamiseksi.

Mitä lahjakas oppilas oppii koulussa?

Myös parhailla oppilailla pitää olla oikeus oppia opiskelemaan ja tekemään töitä. Koulussa helposti hyvin pärjäävät oppilaat saattavat käydä peruskoulun ja toisenkin asteen joutumatta pinnistelemään. Jokaisella opettajalla pitäisi olla aikaa ja taitoa tarjota myös helposti hyvin pärjäävälle oppilaalle lisähaasteita ja tilaisuus panna itsensä tiukille ja kehittyä.

Terveet tilat

Oikeus terveeseen koulutilaan pitäisi olla perusoikeus. Sisäilmasta oireileville oppilaille ja opettajille on oltava tarjolla korvaavat tilat, jotta ongelmat eivät kroonistu. Sisäilmaongelmaiset koulut on peruskorjattava ja uusia tiloja rakennettaessa pitää yhtenä lähtökohtana materiaalien terveellisyys.

Juuri nyt, taloudellisen taantuman aikana pitäisi rakentaa ja remontoida. Työttömiä saadaan töihin, he voivat saada tulonsa työstä ja laittaa rahan talouden kiertoon. Terveet tilat ovat lopulta päiväkotien ja koulujen käytössä vuosikymmeniä, joten tässä on oiva tilaisuus investoida tulevaisuuteen.

Oppilaita on kuunneltava

Jyväskylän lukiolaiset ovat saaneet viime vuosina marssia turhan usein oman opetuksensa puolesta. Lukioissakaan ryhmäkoot eivät saa paisua kohtuuttomiksi ja kurssitarjonnan on oltava nykyistä parempi. Esimerkiksi säästöjä tavoitellessa pois leikatut abikurssit ovat lukiolaisille tärkeitä ylioppilaskirjoituksien ja sitä kautta jatko-opintomahdollisuuksien vuoksi. Koulutus on tärkeä sijoitus, sekä nuorelle että yhteiskunnalle. Pidetään koulutus kunnollisena!

Opettajalla on oltava aikaa kuunnella lapsia ja nuoria. Kohtuullinen työmäärä, riittävä tuntimäärä opetukseen ja aikuisten riittävä määrä koulussa ovat asioita, joilla voidaan tukea opettajien mahdollisuutta kohdata oppilaat ihan oikeasti.

Esteetön koulu

Koulurakennukset on rakennettava jo suunnittelu- tai peruskorjausvaiheessa niin, että kaikenlaiset oppilaat moninaisine tarpeineen voivat opiskella, osallistua ja toimia niissä.

Kohtuulliset koulumatkat

Pienempiä lähikouluja ei pidä lakkautella säästösyistä. Koulumatkojen on pysyttävä kohtuullisina.

Lisää kasvisruokaa kouluihin! Ja särkeä!

Kouluissa kasvatetaan kokonaisia sukupolvia. Koululainen syö 12 vuoden koulu-uransa aikana yhteensä yli 2000 ateriaa koulussa. Tällä on valtavan suuri merkitys siihen, millaista ruokaa ihminen oppii pitämään tavallisena arkiruokana.

Nykyään Suomen kouluissa vähintään neljänä päivänä viikossa oppilaiden annos sisältää lihaa, kanaa tai kalaa, vaikka tiedetään, ettei nykyisen kaltainen lihansyönti voi jatkua. Se ei ole terveydelle edullista ja se kuluttaa aivan liikaa luonnonvaroja. Sen on loputtava ennemmin tai myöhemmin, vapaaehtoisesti tai pakon sanelemana. Kun kouluissa tarjotaan maukasta ja ravitsevaa kasvisruokaa, kasvatamme lapset ja nuoret syömään terveellisesti ja samalla leikkaamme päästöjä, nyt ja tulevaisuudessa.

Olen järjestöurallani tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana sadoille nuorille ja aikuisille leiriruokaa, ja olen aina tarjoillut paljon kasvisruokia (mutta myös liharuokia). Kun ruoka on hyvää ja sillä lähtee nälkä, ovat kaikki tyytyväisiä. Yksi tykkää hernekeitosta, toinen kaalilaatikosta ja kolmas tofu-nuudeliwokista. Myönnän, että osa nuorista on joskus hyvinkin ennakkoluuloisia kasvisruokaa kohtaan, mutta jo muutamalla aterialla heidät saa vakuutettua: Tää onkin hyvää! Onks tää siis oikeesti vegaanista? Nuoret suhtautuvat kasvisruokaan nykyään selvästi positiivisemmin kuin kymmenen vuotta sitten – liharuuan ilmastovaikutukset ovat ilmeisesti tiedossa. Valtuustossa haluan ajaa suurkeittiöihin koulutusta kasvisruuasta, jotta kouluissa pystytään tarjoamaan monipuolista ja hyvää kasvisruokaa sekä vatsantäytteeksi että kasvatuksen osana.

Jyväskylän kouluissa ja muissa julkista ruokaa tarjoavissa yksiköissä pitäisi ruuan painopistettä siirtää nykyisestä huomattavasti vahvemmin ekologiseen ruokaan. Karjatalouden tuotteiden sijaan  pitäisi ruuassa tarjoilla huomattavasti nykyistä laajemmin erilaisia kasviperäisiä proteiininlähteitä, kuten herneitä, papuja, linssejä, tofua ja soijaa tai kotimaista, ekologista pikkukalaa, kuten särkeä.

Kotimainen ruoka ei suinkaan ole aina ympäristöystävällisin vaihtoehto. Suomalainen lihakarja on usein syönyt kaukaa tuotua soijaa, josta olisi suoraan ihmisravintona käytettynä saanut yhden aterian sijaan kymmenen. Jo nykyään koulut noudattavat jo kustannussyistäkin satokauden mukaista salaattipöytää. Tätä tulee korostaa. Syksyllä syödään omenoita ja kotimaisia vihanneksia, talvella juureksia ja kaalia, keväällä ituja, kaalia ja tuontiappelsiineja.

Ei ruokaa roskiin!

Koulujen hävikkiruoka pitää hyödyntää. Sitä pitää tarjota paikallisille heti lasten ja nuorten ruokailun jälkeen halpaan hintaan. Ruoka menee käyttöön ja paikallisilla on uusi ja mukava kohtaamispaikka! Ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan vain tahtoa ja hyviä ideoita: Oma purkki mukaan, niin hävikistä jäävän hävikin voi senkin ostaa pikkurahalla mukaan!

Mistä rahat?

Olen kampanjoidessani törmännyt monta kertaa kommenttiin, että tosi hyviä juttuja, mutta mistä rahat. Kunnalla on valtion tukien jälkeen pääpiirteissään kolme tapaa rahoittaa toimintaansa: verot, kunnan omistamat yhtiöt ja laina.

Jyväskylän kaupungin ylijäämä viime vuonna oli 4,8 miljoonaa.

Meillä on rahaa panostaa hyvinvointiin ja ekologisiin ratkaisuihin. Taloudellisesti heikkoina aikoina kaikesta säästämisen sijaan kannattaa investoida, rakentaa edullisia vuokra-asuntoja, kunnostaa homekouluja ja korjata ja parantaa katuverkostoa. Se luo työtä, virkistää taloutta ja on kauaskatseinen sijoitus.

Käytetään rahaa investointeihin, joista on pitkän aikavälin hyötyä ja jotka luovat työpaikkoja. Pidetään palvelut kunnossa myös taloudellisesti vaikeampina aikoina. 90-luvun lamasta opittiin, että muuten tulee suuri lasku perästä.

Kuten Li Andersson alle linkittämässäni kirjoituksessaan toteaa, myös oikeisto käyttää merkittäviä summia rahaa, mutta eri kohteisiin kuin vasemmisto. Me vasemmistossa haluamme sijoittaa hyvinvointiin, yhdenvertaiseen yhteiskuntaan ja turvalliseen tulevaisuuteen.

Pakkoretoriikka on vallalla, mutta politiikan idea on se, että aina on vaihtoehtoja. Politiikassa on kyse valinnoista, ei pakosta.

Tässä tekstissä Li Andersson vastaa mainiosti kysymykseen:

Li Andersson: Mistä rahat?

Tasa-arvoa ja sukupuolitietoisuutta kouluihin!

Sunnuntai-iltana Vasemmiston vaalikahvilassa järjestetyssä paneelissa käytiin hyvää keskustelua sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemasta ja siitä, kuinka kuntapolitiikassa voi vaikuttaa tasa-arvon toteutumiseen. Erityisesti koulujen sukupuolitietoisuus (ja -tiedottomuus) sekä koulujen puutteelliset valmiudet kohdata sateenkaarinuoria herättivät keskustelua. Näihin asioihin voidaan vaikuttaa kuntatasolla, ja tekemistä riittää Jyväskylässäkin. Tässä muutamia ajatuksiani siitä, mistä voitaisiin aloittaa:

Sateenkaarinuoret kohdattava asiantuntevasti!

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat kaikkialla, myös koululuokissa. Tietämättömyys luo ennakkoluuloja. Opettajilla on oltava tarpeeksi tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Ajantasainen koulutus auttaa opettajaa käsittelemään ja tunnistamaan seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen liittyviä asioita koulun arjessa sekä torjumaan kiusaamista ja syrjintää. Jyväskylässä kaikki koulujen työntekijät pitää kouluttaa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden kohtaamiseen.

Tytöt on tyttöjä on huono hokema

Sukupuoli ei ole syy, peruste tai este mihinkään. Jyväskylässä opettajia pitää kouluttaa uuden opetussuunnitelman mukaiseen sukupuolitietoisuuteen. Jokainen lapsi ja nuori on kohdattava ja kasvatettava yksilönä, ei sukupuolensa edustajana.

Koulujen tasa-arvosuunnitelmat kuntoon!

Suunnitelmien on oltava laadukkaita ja tehty yhteistyössä asiantuntijoiden ja oppilaiden kanssa, moninaiset vähemmistöryhmät huomioiden ja vähemmistöjen edustajia kuunnellen. Koulun henkilökuntaa on koulutettava, jotta suunnitelmat toteutuvat käytännössä.

Vessat kaikille

Kaikissa kouluissa pitää olla sukupuolileimattomia vessoja, joita kuka vain voi käyttää. WC-kyltti riittää ilmaisemaan, että oven takana on vessa.

Amis on tärkeä!

Ammatillinen koulutus on tärkeä osa koulutussysteemiä ja monella tapaa hyödyllinen koulutus koko yhteiskunnalle. Kolme tärkeintä amiksen tehtävää on ammattiin valmistaminen, kasvatus ja tukeminen sekä yleissivistävyys ja jatko-opintokelpoisuuden takaaminen.

Ammattiin valmistaminen ja työelämätaitojen kehittäminen ovat tärkeimpiä osa-alueita sekä nuorten, että aikuisten ammatinvaihtajien ammattikoulutuksessa. Etenkin nuorten koulutuksessa on todella tärkeää, että ohjattua opiskelua koulussa on riittävästi, jotta kaikilla oppilailla on aikaa ja mahdollisuus oppia ammattinsa perustaidot. Jyväskylässä (ja muuallakin Suomessa) tilanne on huonontunut selvästi leikkausten myötä, ja opiskelijat joutuvat tekemään todella paljon itsenäisesti. Moni nuori joutuu ottamaan aivan liian varhain itselleen aivan liian suuren vastuun omasta opiskelustaan. Osa pystyy varmasti kantamaan vastuun laajasta itsenäisestä opiskelusta, mutta eivät kaikki. Itsenäisen opiskelun määrän kasvamisessa on huolestuttavaa myös se, että eriytyykö amiksesta valmistuvien osaamisen taso nykyistä enemmän.

Harjoittelut ovat tärkeä osa opintoja, mutta harjoitteluun mennessä pitää olla riittävät perustaidot opittuna. Ei ole hyödyksi työpaikalle eikä opiskelijalle, jos opiskelija on ihan pihalla ja kaikki täytyy opettaa alusta asti harjoittelupaikassa. Ammattikoulutuksen reformissa suunniteltu uudistus siitä, että opinnot siirtyvät yhä enemmän työpaikoille voi olla jo pidempään työuraa tehneille aikuisille uudelleenkouluttautujalle ihan hyvä juttu, mutta nuorten koulutuksessa se on musta vastuutonta. Liian suuri vastuu koulutuksesta siirretään työpaikoille.

Nuorten koulutuksessa toinen tärkeä osa-alue, sekä lukioissa että amiksissa, on koulun kasvatustehtävä. Ammattiopintojen aikana monen nuoren pitää kasvaa aika paljon ja murrosikä lähestyy loppuaan. Elämän suunta voi olla hukassa ja amiksen jälkeen pitäisi pärjätä ainakin jokseenkin omillaan, tai sitten asiat voivat olla ihan selviä tai niitä voi olla kokonaan ajattelematta. Tässä valossa koulussa tärkeintä on yhteisö, johon voi kiinnittyä, eli opettajat, joilla on aikaa oppilaille, koulukaverit sekä erilaiset tukipalvelut oppimisen ja jaksamisen vaikeuksiin (terkkarit, psykologit, opot jne). Toisen asteen koulutuksella on mahdollisuus ehkäistä syrjäytymistä ja myös tarpeen tullen tukea elämäntaidoissa, ja se on valtavan tärkeä juttu nuorten loppuelämää ajatellen.

Kolmanneksi, mielestäni etenkin nuorten ammatillisessa koulutuksessa pitää opettaa yleissivistäviä aineita, kuten yhteiskuntaoppia. kieliä, terveystietoa ja ehkä samassa tärkeimpänä 1900-luvun historia (toki nämä ovat omia näkemyksiäni siitä, mikä on olennaista). Ne ovat tärkeitä siksi, että ammattikoulutus voi antaa aidon jatko-opintokelpoisuuden. Kielet siksi, että ne ovat tärkeitä taitoja työelämässä ja mahdollisissa jatko-opinnoissa. Yhteiskuntaoppi siksi, että toivoisin, että kaikki nuoret saavat yhtäläisen perustan hahmottaa sitä, miten yhteiskunta toimii ja millaiset vaikutusmahdollisuudet yksittäisellä kansalaisella on. Nykyaikana on myös tärkeää, että kaikissa koulussa, peruskoulussa ja toisella asteella, opiskellaan medianlukutaitoa ja sitä kautta yhteiskunnallisten asioiden hahmottamista.

Kaikenkaikkiaan opetuksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä ja vastuutonta politiikkaa. Koulutusleikkauksia perustellaan yhteisillä talkoilla samalla, kun esim. kevennetään suuryritysten verotusta perusteena työllisyyden lisääminen ja mitään vaikutusta ei voida havaita, paitsi omistajien osinkojen suuruudessa.

Nuorilla pitää olla mahdollisuus rakentaa elämänsä vakaalle pohjalle. Koulutukseen panostaminen on yksi tärkeä keino siihen.